Ennen itkin sitä, miten lyhyt elämä on. Miten tää aika minkä saa elää ei riitä mihinkää.
Oisinpa sillon tienny et joskus olo tulee olemaan iha vastakkaiseen suuntaan, ja itken sitä, miten monta vuotta mun pitää vielä hillua täällä telluksen päällä.
Aatelkaa nyt, oon 20 kohta ja viel ois sellaset 60 vuotta edessä. Kauhee ajatus.
Kylhän ois kiva elää, ja ois kiva ku elämä ois ihanaa. Ois itseasias kiva jos ois ees elämä. Mut tää ei kyl oo mitää elämää. Tätä ei lasketa. Ja meinaan kuolla pelkkää ajatuksee et ois viel liikaa vuosia ennen ku pääsis rauhallisesti pois tält pallon päältä.
Tää ei ees oo se paikka mis haluun elää. Mut mul ei oikee oo vaihtoehtoja. Se paikka mis haluisin olla ei taida olla olemas muualla ku mielikuvituksessa.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Hei, älä sure. Et luultavasti ole ainoa, joka tuntee vahingossa tipahtaneensa väärälle planeetalle. Sellaista sattuu. Mutta ajattelepa, jos onkin vielä kamalampia palloja maailmankaikkeudessa ja sä olisit tipahtanut sille kamalimmalle... Tsemppiä vaan, kyllä täällä sentään elää voi :-)
VastaaPoistaOot kuule aivan oikeessa! Nyt nousen täältä mun angstimaailmastani ja otan vähä positiivisemman asenteen! Kiitokset sulle tsemppauksesta, sain puhtia lisää :))
VastaaPoista