Oon ollu koko päivän tosi huonol tuulel, ja tänää tajusin et oon yleensä joka terapiapäivänä ku perseesee ammuttu karhu. "Pohdittiin" tätä mun sisäistä pyörremyrskyä tänää terapeutin kans ja se tulos mihin päädyin on yksinkertasuudessaan se, että mua kyrpii koko hoito.
Ikävää olla näin helvetin kärttynen. Oon myös masentunu, mikä ei oo hyvä yhdistelmä. Jotenki angstaan tätä "mun elämäst ei tuu yhtään mitään" -tunnetta. Sitä tunnetta mikä tulee ku tajuu, ettei elämäl oo mitään annettavaa?
Tai jotain.
Well tomorrow's a better day... NOT. Mulhan on taas terapiaa.
Hei, se että terapia ottaa päähän johtunee tod.näk. siitä, että sulla on tulossa vaihe, jossa sun pitäisi kohdata jotakin sellaista, mitä et haluaisi; jotakin vaikeaa ja vielä tiedostamatonta. Jokin sinussa aavistaa jo tulevan, mutta et hakuaisi tietää siitä mitään, koska tuo tieto tullessaan tuo lisää kipua. Mutta uskalluksen jälkeen alkaa helpottaa. Usko vaan!
VastaaPoista