Getting my life back together

En ookkaa kirjotellu vähään aikaan, on ollu vähän panikoimista käynnissä:
                                                                                                                                                                                                         google.fi
Ihme on tapahtunut: menin tulta päin, hakkasin sitä harmaata kivee minkä läpi pitäis päästä yms.
Mä olin ulkona! 
Lyhyesti, mutta kuitenki. Kaiken ulkona olon tein kyllä faijan kans, mut halkeen ylpeydestä ja ilosta.
Oon kiertäny taloa, kävelly ihan kunnon lenkin 2 kertaa, käyny viereisessä kaupassa, kävelly mun parhaan kaverin luokse (minne ei tosin oo mikää hirvee matka, muutama 100 metri :D) ja käyttäny koiran ulkona.
Meinasin joka kerta saada paniikkikohtauksen, mut päätin todistaa ittelleni et pystyn meenee eteenpäin. Enkä kuollu, vaik luulin niin.

Ulkon on ihan sika ihanaa. Herratsiisus mitä kaikkee oon missanu. Olin iha onnest soikeena ku ulkona sato ja sain kastuu ihan litimäräks :)

Life is smiling(ish).