Otsikoton

Tulin just kuukausittaiselta lääkärikäynniltä. Mun lääkäri oli vaihtunu, parempaa vai huonompaa suuntaa: hard to say. Lääkketki meni vaihtoo. Sain jotain pillereitä mitä otetaan aina ku on paniikkikohtaus tulossa. Masennus ja pakko-oirelääkkeille ei tehty mitään. Tai emmä kyllä pahemmin ymmärrä näit juttuja. :D
Meni myös lähete labroihin ja sydänfilmiin. Tiiä sitte millon niihinki pääsee. Hankalaa mennä lääkärii jos ei uskalla lähtee ovest ulos kunnolla. Sovittii et noin 3 viikon päästä viimeistää, eli mul on siihen asti aikaa harjotella ulkona oloo. Alkaa ahistaa pelkkä ajatuski.
Onhan ulkon ihanaa, mun ainoo haaveki on vaa päästä ulos, mut on siel myös aika saatanan kauheeta. Mähän oon siel ku paskahalvauksen saanu paniikkikohtauksieni kans.

Vaik oonki nyt selvinny muutaman kerran ulos ja pysyny hengissä, ni oon silti varma, etten koskaa tästä parane. Ei nää muutkaa diagnoosit mitää herkkua oo, mut kyl mä masennuksen ja pakko-oireiden kans selviin. Toisin ku nää paniikkikohtaukset vie mult melkee hengen. Tai ainaki tuntuu siltä.