Mul oli tosi hauskaa sen kaa, ja heti ku uskaltauduin tutustuu siihe, oltii aina yhessä. Se kävi mun kanssa myös samaa sairaalakoulua, sillä ku oli myös "vähä" vaikeeta elämänsä kanssa. On vieläki.
Jossain vaihees kuitenki tää mun ystävä kotiutettiin, ja jäin yksin.
Sitte mulla tuli eteen osaston vaihto, ja vähän mun jälkeen tää samainen ystävä tuli perässä.
Oltii taas ku paita ja peppu, kunnes kotiuduttiin molemmat.
Nyt en ollu nähny tätä mun ystävää pariin vuoteen, eikä pahemmin oltu yhteyksissä ja mul oli sitä kauhee ikävä. Viimeaikoina kuitenki ollaan puhuttu paljon facebookissa ja nähtyki kerran! Mua jännitti kauheesti, mutta oli taas kivaa. Niinku aina tän pojan kans. Sil on ihmeelline huumorintaju, ja nii hauskoja juttuja et oksat pois :D
Ois tarkotus nähä sitä vähä useemmin, mut sitä vähä vaikeuttaa meijän kummanki elämäntilanteet.
On tässä elämässä näköjää jotain hyvääki, varsinki jos tälläsiä helmiä löytyy.
Ihan vaan by the way.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)