Sen jälkeen kun julistin, että aion uhmata ongelmiani ja masennustani, tilanne on mennyt vain pahempaan suuntaan. Ette edes tiedä... Mulla on jotenkin tosi vaikeeta. En ole pitänyt itsestäni huolta millään lailla. En jaksa syödä muuta kuin jotain paskaruokaa - sellaista kun saa tilaamalla. En ole jaksanut edes käydä suihkussa. Mulla on ihan hirvee olo. Lintsaan koulusta, en edes mennyt terapiaan.
Viimeinen asia minkä muistan eilisestä hereilläolostani ovat poskilleni tippuneet kyyneleet.
Pohdiskelin elämää. Sitä, miten en voi elää sellaista elämää, jota haluaisin. En uskalla.
Sitä, miten en voi tehdä asioita, joita haluaisin. Haluaisin niin kovasti! Vaan en uskalla.
En todellakaan osaa kuvailla tätä... epätoivon määrää. Tätä kauheeta tunnetta mikä mulla on sisällä. Tätä tunnetta, joka kertoo mulle ettei ole syytä... olla?
Tää on yhtä vuoristorataa; ensin on suuri julistus, siitä miten aion tulla terveeksi. Suurta julistusta seuraa kasa kyyneleitä, koska tajuan etten voi tulla terveeksi.
Itken, koska haluan hyvän elämän.
Itken, huudan ja itken, koska saan kiinni ajatuksistani: "seuraavassa elämässä".
Itken, koska en usko seuraavaan elämään.
What if it can rain forever?
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Voi harmi :( Tekstisi on kuitenkin kovin tuttua myös minulle. Pitäisi yrittää enemmän, mutta on vaan niin paljon helpompaa mennä sieltä mistä aita on matalin.
VastaaPoistaMiten ois jos nyt menisit osastolle?
Niinhän se on helpompaa :/ Tosi vaikeeta yrittää...
PoistaNoh, huomenna on osastohaastattelu. Saa nähdä miten menee.
Musta tuntuu, että oot niin masennuksen uuvuttama, ettet osaa nähdä itseäsi ja saavutuksiasi hyvinä. :/ Vaikka yritätkin, et näe tulosta. Sun pitäisi palkita itseäsi enemmän (omassa päätettävissäsi millainen tapa se olisi). Itse olen ottanut sellaisen tavan, että kehun itseäni aina kun olen onnistunut. Ikään kuin puhuisin itselleni silleen sanomatta mitään ääneen. Esim. jos olen jaksanut käydä kaupassa, sanon itselleni "hyvä minä, jaksoin taas, tämä on tärkeää että pystyin tähän, onnistuin". Kuulostaa ehkä dorkalta näin sanottuna, mutta kun tottuu puhumaan näin lempeästi itselleen, jaksaa vähän paremmin ja vähitellen alkaa arvostamaan omaa jaksamistaan ja näkemään, ettei maailma kaadukaan, vaan pystyy pakottamaan itsensä asioihin jos vain tarpeeksi pinnistelee. Sit esim. työpäivän jälkeen voin kehua itseäni, että taas jaksoin ja siivouksenkin jälkeen. :D Tästä sai nyt sellaisen kuvan, että koko ajan puhun itselleni pääni sisällä mutta siis ei ... :D
VastaaPoistaTuli kans mieleen, että sellainenkin on auttanut mua, että menen peilin eteen ja katson itseäni. Sanon ääneen jotain kannustavaa, vaikkapa "kyllä mä pystyn siihen". Usein oon kauheen vakavana kun teen näin :D Sit toisinaan sanon itsestäni mukavia asioita peilille ja mietin hiljaa asioita joissa oon hyvä. Esim. luonteenpiirteitä tai töitä tai mitä vain. Joskus vaan itken siinä peilin edessä, mut se on puhdistavaa, eiks niin sanota.
Hmm, nyt tästä ainakin sai sellaisen kuvan, että oon ihan pimee! Mutta eipä mulla muuta :D Jaksuja sinne! <3
-Sipi
Toi itsensä kehuminenhan on ihan mahtava idea. Mulla on vaan sellanen ongelma, ettei mulla oo mitään kehuttavaa. En oikeen pidä enään itsestäni, nään tavallaan vaan negatiiviset puolet ja positiivisia on vaikea keksiä. Mutta voisin kyllä koittaa kehua vähän itseäni kun vaikka käyn kaupassa. Tai kun saan ylipäänsä jotain aikaseksi, koulua tai siivoomista tai jotain vastaavaa :D
PoistaMä oon kanssa tehnyt tota peilin edessä itsensä tsemppausta, oon mäkin aina hyvin vakavana sillon :D Välillä se kyllä menee ihan vaan itkemiseksi...
Joten ei huolta, et vaikuta pimeeltä :)
Kiitos tosi paljon kommentista.
hei. mäkin oon masentuneena mennyt samoja vuoristoratoja. mä tiedän että sä yrität, vaikka ison julistuksen jälkeen kaikki saattaa taas tuntua ihan minimaalisen pieneltä. vaikka jo vartin jälkeen. vaikka ois hetki sitten ollut niin varma ja valmis.
VastaaPoistamä uskon että sä voit elää ihan millasta elämää vaan sä haluat. se mikä sua estää eniten, on että kiellät sen mahdollisuuden itse.
voimia <3 oot ihana.
Kuka tässä on ihana? SINÄ! Aina saat mun olon paremmaksi sun viisailla ja ihanilla sanoilla!
PoistaKiitos! ♥