Näin taas unta siitä ketusta. Ja unessa myös mua koulutettiin kiduttamalla taistelemaan pahoja ihmisiä vastaan. Aika fantasiapainotteisia nää mun unet. Toisaalta ei mun unet aina oo tämmösiä. Yleensä ne on sellasia kaiken kattavia sekaunia.
Mun ja parhaan ystäväni kolmen viikon ja sadan euron veto päättyy luultavasti tasapeliin. Vielä on kummallakin kaksi päivää aikaa mokata.
Olen ollut tällä viikolla huimat kaksi päivää koulussa. Se on parempi kun ei mitään ja oikeesti on ollut "ahkera" olo. Kahteen päivään se taitaa jäädäkin, koska olen näköjään tullut kipeäksi. Ja muutenkin: eikö kaksi päivää siinä paikassa vois riittää? En tahdo olla siellä. Enkä millään saa itseäni tahtomaan. Olen pyytänyt lupaa koulun lopettamiseen, mutta en saa. Hassua, kun isän sana on 20-vuotiaan laki.
Mulla oli osastohaastattelu, johon en selvinnyt. Ei se mua pahemmin haitannut, koska en ollut muutenkaan menossa osastolle. Nyt tilanne on hiukan eri. Mun ehkä pitäisi mennnä osastolle. Ehkä, en oo varma vielä. Olenhan mä uupunut enkä saa mitään aikaseksi ja masentaa ja kaikki on niin vaikeeta. Mutta ehkä mä koitan vielä selvitä ilman osastoa. Niinkuin olen maininnut: tammikuu meni ihan perseelleen, helmikuussa tsempataan. Jos nyt tilanne ei parane, harkitsen uudestaan osastoa. Enimmäkseen koska kesästressi on täällä: hyvä ystäväni tuli toissa päivänä käymään, ja se heitti taas ilmoille sen kesäsuunnitelmia, joihin mä kuulun. Ne oli ihania ajatuksia, mutta mielessäni mahdottomia toteuttaa.
Viime kesä oli paska, toissa kesä oli paska. Mulla on ollut tässä vaan paskoja, mitäänsanomattomia kesiä, joten nyt olisi korkea aika edes hiukan tapahtumarikkaammalle kesälle.
Mä en mielestäni hirveen paljoa pyydä.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)