Nyt se on tullut taas: kova, erittäin kova halu parantua. Eilen otin askeleen oikeeseen suuntaan ja menin paikkoihin, joissa en ollut käynyt ennen. Baareihin kylläkin, mutta tämä kaupunginosa ei ollut mulle millään tavalla tuttu. Tai oonhan mä siellä käynyt pari kertaa, mutta ilman hyvää ystävääni olisin kyllä eksynyt. Oli kyllä aivan mahtava ilta.
Mulla ei oo pitkään aikaan ollut darrapäivänä näin kova halu parantua. Tulin juuri kotiin isäni kyydillä ja huudahdin autossa, että haluan olla terve. En vaan tiedä mitä tehdä asialle. Tai tiedänhän mä: pitäis mennä ulos ja lenkille ja läpi harmaan kiven ja tulta päin. Se ei vaan taida olla niin helppoa. En osaa vaan päättää, että "nytpä mä lähden hakkaamaan sitä harmaata kiveä", en pysty. Ja vaikka mulla onkin halu, ei se tarkota, että pystyisin siihen.
En edes usko, että se on mahdollista. Vieläkään.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)