Just breathe

Pääsin jo torstaina viikonloppulomille, koska oli syntymäpäiväni.

Torstaina menin parhaalle ystävälleni ja sieltä baariin synttäridrinksulle. Perjantaina pidin juhlat. Olin kutsunut muutaman kaverin luokseni, muutama tuli, pari jätti tulematta. Oli ihan kivaa. Pelattiin Spin the Shottia ja vähän korteilla. Kuunneltiin musaa, syötiin kakkua (OMNOMNOM! Paras ystäväni leipoi mulle ihanan näköisen ja makuisen kakun. Olisinpa tajunnut ottaa siitä kuvan) ja juotiin skumppaa. Illemmalla lähdin  baariin kahden kaverini kanssa.

Sain ihania lahjoja. Koruja, meikkejä, rahaa, vaatteita, Spin the Shot -pelin (xD). Ja jotain... täysin uskomatonta poikaystävältäni.

~

Viime viikon lopussa ja tämän viikon alussa mulla oli sellanen vaihe, että pyysin osastolla ylimääräisiä ahdistuslääkkeitä. Jostain syystä mulla oli aivan hirvee ahdistus. On vieläkin. Syynä on mun ajatukset, jotka piinaa mua. Ne on pakkoajatuksia, jotka tulee ja jotka eivät mene pois. Ne on inhottavia asioita, joita kukaan ei halua ajatella. Ja silti minä ajattelen. Joten söin alkuviikosta muutaman päivän ahdistusnappeja enemmän kuin normaalisti (kuitenkin sallitun määrän).

Muistelin tossa äsken toden tuntuisinta harhaa, jonka olen kuullut. Kukaan ei siis puhu mulle tai mitään. And I don't see dead people. Mutta jotain kuitenkin kuulen. Olin nukkumassa poikaystäväni luona. Yksin paikalla. Torkuin, ja yht'äkkiä havahduin aivan täysin selvästi kuuluviin askeliin, jotka pysähtyivät kohdalleni. Säikähdin helvetisti. Olin yksin - ja silti oli kuin joku olisi ollut paikalla.

Pelottavaa.