"Be believing, be happy, don't get discouraged. Things will work out.
- Gordon B. Hinckley"
En tiedä...
Mä oon edistynyt. Oon mennyt julkisilla yksin iskän luokse 2 kertaa ja oon muutenkin mennyt tosi paljon eteenpäin. Mielestäni. Mutta jotenkin tuntuu, ettei sillä ole mitään väliä onko se 3 vai 576 steps forward. Mitä jos mulla ei loksahda päässä paikoilleen se palanen, mikä tekee musta terveen? Ikinä? Aikasemmin, nuorempana, kun olin osastolla se pala oli loksahtanu jo tähän mennessä. Mun huonekaveri sano mulle, että se loksahtaa ihan kohta, mutta en usko. En usko vieläkään, että voin tulla terveeks. Vaikka oonki menny sen 3 askelta eteenpäin, mulla on tunne, ettei tilanne muuttuis vaikka oisin menny 500+ askelta eteenpäin.
En tiedä onko tässä mitään järkeä, ja ymmärränkö itsekään mitä tarkoitan palasen paikoilleen loksahtamisella.
"As long as you have life and breath, believe. Believe even if you have stopped believing.""
- Mark Helprin
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Anna itsellesi aikaa. Ne palaset loksahtavat kyllä, ajatukset ja tunteet selkiytyvät ja löytyvät. Iloitse edistyksestä ja pyri eteenpäin, vain sillä tavalla voit tietää, muuttuvatko asiat lopullisesti jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaItsekin olen taas osastolla ja yritän eteenpäin, vaikka en uskokaan paranemiseen täysin. Yritän silti uskoa, että edistyminen tuo iloa ja sillä on merkitystä.
Todella paljon voimia sulle! Toivottavasti nähdään pian!