Now it looks as though they're here to stay...
Eilinen ♥.
Olin poissa koulusta ahdistuksen takia ja menin parhaalle ystävälleni puoli 11 maissa aamulla. Oltiin kahdestaan noin 6 tuntia ja vaan puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Ihan kaikesta. Puheenaiheet hyppi Jumalasta torttujen tekoon. Alkoholi kuului myös tähän meidän iltaamme. Laatuaikaa.
Myöhemmin paikalle saapui myös mun poikaystävä, sen veli ja yksi mun hyvä ystäväni. Leivottiin joulutorttuja, laulettiin karaokea ja juotiin terästettyä glögiä. Ne oli siis pikkujoulut, vaikka tonttulakkeja ei löydettykään.
Unohdin hetkeksi ongelmani, ja nautin vain illasta. Nyt tilanne on hieman toinen. Ongelmieni määrä on palannut mieleeni ja olo on hieman surullinen. Ja ahdistava, koska muistin juuri, että mulla on haastatteluaika osastolle ensi maanantaina. En tiedä miten suhtautua asiaan. En tiedä olenko valmis menemään taas osastolle, vaikka mulla onkin vain hyviä muistoja niistä osastoista, joilla olen ollut.
Olo on outo. Eikä kankkunen tee tätä oloa yhtään paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)