SO FREAKING BORING

Mun elämä on niiiiiiiin tajuttoman tylsää. Päivästä toiseen nukun ja katon sarjoja. Käyn piipahtamassa koulussa neljän tunnin verran ja terapian jälkeen ootan vaan, että pääsen nukkumaan. Mä nukun yössä 12 tuntia. SO FREAKING BORING! Pitäishän mun tehdä kaiken näköstä. Pitäis siivota. Pitäis ostaa joululahjoja. Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja harjotella ulkona liikkumista. Mutta ei, ei vaan jaksa. Ei saa aikaseks. Suunnittelen kaiken  näköstä, mutta en toteuta mitään mun upeista suunnitelmista. En jaksais pitää huolta itsestäni, en edes ulkonäöstäni. Mä meikkaan vaan perjantaisin, mutta näytän silti ihan petolinnun perseeltä. Suihkussakin käyn, vaikka se onkin hyvin raskasta. Hampaiden pesu tuntuu mahdottomalta, mutta teen sen silti. Ei mikään ihme, että oon ihan voimaton, jos kaikki nämä vie mun vähäisetkin voimat. Tuntuu hassulta, miten vaikeaa voikaan itsestään huolehtiminen olla. Miten raskasta. Yhdessä vaiheessa hiusten harjaaminen oli täysi mahdottomuus.

En jaksa edes suunnitella ulos lähtöä. En tiedä kumpi ahdistais enemmän: sen suunnittelu vai fakta siitä, etten jaksa edes suunnitella. En nyt puhu toteuttamisesta, pelkästä suunnittelusta. Pelkästä ajatuksesta, että lähtisin ulos. Yhdessä vaiheessa pystyin ajatella ulos menoa. Mielessäni kävelin kaduilla, vaikka vaan lähellä kotia, enkä saanut paniikkikohtausta. Mutta nyt jos yritän ajatella itseäni lähdössä ovesta ulos, ensimmäinen ajatus mikä tulee on "saan paniikkikohtauksen". Joten en edes ajattele.

Kyllä mä vähän liikun ulkona. Viime viikolla kävin parhaan ystäväni kanssa kaupassa. Eilen menin bussilla poikaystävälle. Selvisin, kyllä. Mutta en ilman ahdistusta. Joten yritän vältellä ulkona liikkumista.

Tekisipäs mieleni sanoa, että "fuck my life" tähän  lopppuun, mutta enpäs sanokaan. Itsehän en yritä tehdä  mitään asialle.