Hurrah!

Minä täällä taas tanssahtelen - näppäimillä - onnesta soikeena.

 http://weheartit.com/

Äitin kanssa puhuttii eilen että saattaisin saada oman pienen pienen kärpäsen paskan kokosen lanttulaatikon tänää, se kun loppu kesken. Tultii kuitenki siihen tuloksee, että ehkä se mun suuresti rakastama joulu meni jo. Meillä kuitenki on vielä vähä jouluruoan rippeitä, joten niitä saan vielä tänää. Omnomnom.
Kummastuneena oon pistäny merkille, että kaikilla muilla alkaa tulla jo korvista tämä ihanainen jouluruoka. Ei mulla vaan vielä. Mä oon kuitenki oottanu sen vuoden verran, et pääsen sitä ahmimaan niin että napa ratkee sivistyneesti maistelemaan. :)

Saan myös luultavasti tänää ostettuu uudeksvuodeks pienen köyhän rakettipaketin :D Ja SAATAN saada yhen kivan pelin jälkijoululahjaks.

Tästä on muutenki tulossa hyvä päivä. Nään parasta ystävääni hieman alkoholipitoisissa tunnelmissa.

Se tulee tänne meille parin siiderin saattelemana pölpöttämään elämän ihmeellisyyksistä.

Hip hip....

....hurrah!

Very raskas day

Jouluruuan syönnin ym mässäilyn lisäks oon vaa dataillu makuuasennossa koko päivän, kuten aamulla lupasin itelleni. Ja juonu teetä kädet kylmästä kohmeisena. Mulla on kylmä, ihan ku ois etelänavalla pingviinien tai jääkarhujen tai minkä lie seurassa. Lähes. Ulkonaki on ollu sellanen myrsky, että ihme ku ei oo katto lähteny lentoo ja puut tullu seinistä läpi.

Nyt mulla alkaa jo silmät vähä mennä kieroo tästä näytön tuijottamisesta. Valitettavasti. Emmä kyllä enää tähä aikaa jaksa mitää muutakaa tekemistä keksiä, joten dataus jatkuu vaikka väkisin :)

                                                http://weheartit.com/

PS. Silmät kierossa ja sormet kohmeessa en nyt ala mahdollisia kirjotusvirheitä korjailemaan. Kannattais ehkä lopettaa tää mun "pikakirjotuski" ku kuitenkaa näihi oikeisii näppäimii osu :D Eikä tää muutenkaa nii pikasta oo.

Laatuaikaa

Eile illalla lähin tohon suht naapuriin mun parhaan kaverin luokse maistelemaan vähä viinaa vinkkua. Oli ihan mukavaa, puheltii ja pelailtii. Mä ehdotin karaokee, mutta koska kaveri ei haluu häätöö mun sulosointujen tähden, ni jätettii se vaa ideaks. Siellä oli sen kissa, joka nyt noin 9 vuotiaana vihdoinki anto mulle hyväksynnän eikä ollu koko iltaa piilossa.

Me tehää aika harvoin nykyää tälläsii kahestaa oloja (mä ja ystäväni, ei mä ja kissa), koska en liiku ulkona. Yleensä me mennää mun poikaystävälle ryyppäämää ja ollaa siellä porukalla. Kyl me nyt pari kertaa ollaa menty salatuopeille kahestaa (tajusin just, että musta saa aika juopon vaikutelman, mikä ei siis pidä paikkaansa ollenkaan, ja päätin todistaa sen teille pitämällä tipattoman tammikuun, hip hei hurraa). Laatuaikaa.

Nukuin viime yön tosi huonosti ja aamulla parahdin jostain peiton ja tyynyjen keskeltä, ku meijän kissapeto täräytti kyntensä mun varpaaseen. Tiiä mitä ihmettä se näkee mun pottuvarpaassa aina aamutuimaan. Ainaki mulla on erittäin tehokas ja kipeää tekevä herätyskello, jonka avulla varmasti ponkasis itse kukin salamana pystyyn kirkumisen saattelemana.

Tänää oiski sitte tarkotus olla vaa kotona, facebookkailla ja lukee tuhat ja yks postausta yhestä uudesta blogilöydöstäni - varmaanki päädyn käyttämää kaiken mun ylimääräsen vapaa-ajan (lue= koko päivän) tähän bloggerissa hillumiseen. Ja tietysti syön itteni ähkyks jouluruokaa (<3) nyt kolmatta päivää putkeen. Noms noms.

Happy?

En jotenki anna itteni olla onnellinen.

Eilen, ku siis olin onnellinen, mun pakko-oireinen häiriö otti vallan. Sain kauheesti pakkoajatuksii. Eikä ne menny pois. Mitenkää. Hakkaisin päätä seinää, jos ois ees pieni mahollisuus et se auttais.

Paska juttu niis ajatuksis on no a) että niit ylipäänsä tulee, mut sit viel se et niit ei saa pois päästä kirveelläkää. Tai no ehkä just kirveellä, mut päänhakkuuseen en oo ryhtymässä.

Masennushan tästä kasvaa.

Joulu tuli, ja joulu meni

Joulu meni ihan odotusten mukasesti. Kotosalla vaan perheen ja joulukinkun kans. Lahjoja ei pahemmin tullu niiku edellisessä tekstissä ennustin. Sain mä hajuveden, tossut ja rahaa, ja sen ennenaikasen viinipullon :) Parhaalta ystävältäni sain hopeeketjun ku oon sille inissy että sellasta ei löydy ainuttakaan. Ja oon sentää nainen. Ainaki naisen alku jos ei muuta.

Kinkku käväs kolme kertaa uunissa sen raakuuden takia, lopputulos oli kyllä sitte jo kypsä ja hyvä. Söinki aika rutkasti. Napa halkee ja oon ihan ähky. En syö varmaa vuotee, jos ei huomista lisämässäilyä lasketa.

Loppuilasta siirryttiin ruoasta ja tortuista sivistyneeseen (huom. sivistyneeseen) glögin ja viininjuontiin. Mun paraskaveriki tuli illemmalla käymään glögillä ja tuomassa lahjan.

Ihan mukava joulu oli, vaikka melkeen keskiyöllä vähä ärsyttääki mun päänsisäisen soittimen biisivalinta - nimeltään Sika.

"Sika - kun sitä suolataan. Sika - yhdessä kuolataan..."

Nyt se on sitte ohi, päivä jota oon koko vuoden odottanu. Itku ja surku. Ens vuonna uudestaan.

It's Christmas time

Finally! Suuri odotukseni vihdoinki palkittiin: joulu tuli!!

Oon kuulemma samanlainen "touho" joka vuos joulunaikaan. Joulumieltä löytyy. Valkosta joulua mä kyllä toivoin, mut en anna ton sateisen sään latistaa mun tunnelmia.
Joulun kunniaks darraki jäi tulematta, vaikka eilen viiniä vähän joinki. Sivistyneesti koitin siemailla, mut eihän siitä mitää tullu :)
Jouluaaton toivotuksilla pommitin kavereita jo 00.00, kun hyperinnoissani olin kelloa vahdannu vikan tunnin ennen jouluaattoa.

Mun aamu alko kello 10.00, teellä ja joululauluilla. Klo 15 aikoihin alkaa vieraat (iskä, veli ja sen tyttöystävä) saapua tänne mun äidin kämpille. Lahjoja ei kuulemma pahemmin tuu, saa nähä tuleeko yhtään. Äitiltä sain jo sen mun eilisen viinipullon. En pahemmin viineistä tykkää, mutta se on kyllä ku linnunmaitoo :D

Kinkku on vielä uunissa ja kohta paketoimaan lahjoja ja paistamaan torttuja! ---->

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Näin tänään

Tänää kukonlaulun aikaa (ei nyt ihan) raahauduin hampaat irvissä kuukausittaiselle lääkärikäynille. Viime kerralla täytin kaiken näkösiä lappusia skitsofreeniaa, masennusta yms koskien. Tänää sitte oli vuorossa 75 minuuttia kestävä keskustelu mun vastauksista. Hyi.

Mulla nyt siis on kaksisuuntanen mielialahäiriö psykoosin oireilla höystettynä. Tai jotain vastaavaa. En tosiaan oo nyt varma muusta ku, että kaiken näköstä löytyy :D Jippii, what a wonderful life.

Tänää lähenki sitte kaiken tän kunniaks viettämää kavereitten kanssa esijoulua (viinaa + minä joulutunnelmissa) poikaystäväni luokse. Tarkotus ois myös nähä mun tosi hyvä ystävä, jota en oo nähny ainakaa kahteen vuoteen. ♥

I can't wait :)

JOULU TULEE! ♥

Niinku otsikosta voi vähän päätellä: mä rakastan joulua. Se on mun lempijuhla, voittaa juhannukset ja synttärit yms. hands down. Ootan jouluu 363 päivää vuodessa, ne pois jäävät 2 päivää sulattelen jouluruokaa. En tiiä mikä siin joulussa on nii semmosta et meen joulun aikaa ihan hulluks ja kaikki mun kaverit onki kuullu jo mun suusta "JJJOULU TULEE".

En yksinkertasesti jaksa oottaa joululauluja ja torttuja ja jouluruokaa. Kaiken kruunais jos lunta tulis jouluna. Tai ois ees valmiiks valkosta.

Ennen oli lahjat se odotetuin juttu, mutta ei enää. Nyt vaa haluun olla perheen kans ja syödä hyvää ruokaa (ja tanssii ja laulaa onnesta :D)

Hyvää joulunodotusta kaikille!

google.fi

Baareissa, taas?

"Pikkujoulut Part 2" onnistu myös :D Paikalla oli sama porukka ku part ykkösissä + pari muuta kummajaista :3
Mulla oli tosi kivaa, toivottavasti oli jollain muullaki, etten ihan yksin hehkuta. Käytiin myös baarissa, minne munki oli suht helppo lähtee. A) Koska olin valmiiks ihan tiutiu ja B) olin käyny siellä aikasemminki näitten mun paniikkitäyteisten (oikeinkirjotus?) hetkieni keskellä.

Jotenki musta alkaa vaikuttamaan siltä, että paikat joihin jotenki selviin oon pääsääntösesti baareja, koska kerron taas Teille miten selvisin poikaystäväni yhden lähiöbaarin pikkujouluihin. Muahan eka lahjottiin vähän käymään yhellä läheisellä ärrällä, mutta siitä sitte parhaan ystäväni kanssa innostuttiin käymään yhen kaupan ulko-ovilla (SAAVUTUS!) ja siinä oliki sitte se baari ihan holleilla, ni mikä ettei, ku sinne asti olin jo uskaltautunu. Baarissa siis tosiaan oli pikkujoulut ja oli boolia ja kinkkua tarjolla. Kinkkuu en koskenu, koska ruoka aiheuttaa mulle suuren suuren paniikin, mutta boolia sitte senki edestä. Kuulemma mentii takasin mun poikaystävän kämpille ihan kekkulissa, ku kauhee kikatus ja "shhh, ollaa iha hiljaa" kuulu :)
Laatuaikaa bestiksen kans, meillä oliki tosi kivaa ja saatii olla iha rauhassa kahestaa (+ niitten kaikkien muiden 70 baarissa istuvien kanssa).

Tänää faija kinu mut mukaa sen kaa paperikauppaa, se ku koittaa nii kauheesti kuntouttaa ja ulkoiluttaa mua. Sain ihanan kalenterin vuodelle 2012 palkaksi kärsimyksistäni.  Enkä jaksais oottaa joulukuun 19. päivää, jolloin pääsen siihen tuhrailemaan :)
Oon nyt erittäin happy.

Pikkujoulut

Pikkujoulut oli total success! Oli joulukoristeita ja torttuja yms. Pelailtii juomapelejä ja laulettii karaokee. Oli tosi hauskaa (ainaki mulla) ja aamulla olo oli sen mukanen.

Oli itseasias niin kivaa et päätettii parhaan ystäväni kans järjestää Pikkujoulut part 2. Saa ainaki hyvän tekosyyn ryypätä. Sitä siis odotellessa..

Uus suunta

Mul on tullu ihan ihme pelkoja lisää, joita en just nyt tässä ala listaamaan, mutta yks mieleenpainuvimmist ois se, että oon alkanu pelkämään että kävelen unissani ja vaik puukotan jonkun. Ihan tiedoks kaikille etten oo koskaan kävelly unissani ja pelkään teräaseita :o

Asiasta kukkaruukkuun: mun harjotusreittien suunta on aina ollu itään päin, mutta nyt sitte otin ja muutin suuntaa mihin nenä osottaa. Alotin kävelyharjotuksia myös pohjoseen ja länteen. Pohjonen on kaikist pelottavin; siel on eniten elämää ja vilskettä, koska se suunta vie keskustaan. Jokatapauksessa jännityksessä odottelen sitä päivää jollon pääsen tän pohjoseen osottavan tien päähän. Vinguttamaan visaa. Paljon. :)

Luin vanhoja juttuja ja silmään pisti aika paljon angstia, joten nyt mun ilosiin viikonlopun suunnitelmiin: tiedossa ois pikkujoulut. Luvassa siis paljon paniikkia mut on se joululaulujen ja glögin arvosta!

kotiliesi.fi

Mul onki tosi ilonen olo vaihteeks. On se kumma miten tsemppauksien saanti piristää ja saa hyvän tuuliseks :-)

Mun parasystävä on kyllä suuressa monisanaisuudessaan maailman paras siinä. Erehdyin ulisemaan "haluun olla terve" (ei viisasta) ja vastaukseks sain "No ole" :)
Ennen aattelin et "en voi tulla terveeks", mut nyt mul ei oo päässä tilaa sellasille ajatuksille ku mielessä on vaa se miten kovasti haluun ja AION tulla terveeks. PISTE.

Liikaa aikaa?

Ennen itkin sitä, miten lyhyt elämä on. Miten tää aika minkä saa elää ei riitä mihinkää.
Oisinpa sillon tienny et joskus olo tulee olemaan iha vastakkaiseen suuntaan, ja itken sitä, miten monta vuotta mun pitää vielä hillua täällä telluksen päällä.
Aatelkaa nyt, oon 20 kohta ja viel ois sellaset 60 vuotta edessä. Kauhee ajatus.
Kylhän ois kiva elää, ja ois kiva ku elämä ois ihanaa. Ois itseasias kiva jos ois ees elämä. Mut tää ei kyl oo mitää elämää. Tätä ei lasketa. Ja meinaan kuolla pelkkää ajatuksee et ois viel liikaa vuosia ennen ku pääsis rauhallisesti pois tält pallon päältä.

Tää ei ees oo se paikka mis haluun elää. Mut mul ei oikee oo vaihtoehtoja. Se paikka mis haluisin olla ei taida olla olemas muualla ku mielikuvituksessa.

Damnetidamndamn

Olin perjantaina pitkäst aikaa baarissa. Tollasessa lähipubissa hyvässä seurassa. Taisin kyl selvitä sinne vaa sen takii et olin muutenki aika jurrissa, jollon pelkään ja panikoin vähemmän ku normaalisti. Aamulla onki sitte eri stoori. Oon nii paniikis koko ajan et just ja just selviin ees ulos röökille.


Meijän auto on hajonnu. Kiitän Luojaa etten ollu kyydissä sillon, oisin kuollu paniikkiin. Nyt sitte liikun terapiaan vuokra-autolla, ku ei uskalla julkisilla mennä. Oon tossa vartin päästä lähössä poikaystävällekki käymää. Tai no, oon siellä tiistaihin asti, jollon iskä tulee hakemaan mut terapiaan.

Aateltii katella jotain sarjaa ja herkutella :)

Ps. Mun elämäntehtävä on ny tulla terveeks. Oon koittanu liikkuu ulkona päivittäin ees vähän. Vaik vaa kiertää talon. Vaik oon mennykki eteenpäi ni jotenki tuntuu, et ois mahotont parantuu.

Otsikoton

Tulin just kuukausittaiselta lääkärikäynniltä. Mun lääkäri oli vaihtunu, parempaa vai huonompaa suuntaa: hard to say. Lääkketki meni vaihtoo. Sain jotain pillereitä mitä otetaan aina ku on paniikkikohtaus tulossa. Masennus ja pakko-oirelääkkeille ei tehty mitään. Tai emmä kyllä pahemmin ymmärrä näit juttuja. :D
Meni myös lähete labroihin ja sydänfilmiin. Tiiä sitte millon niihinki pääsee. Hankalaa mennä lääkärii jos ei uskalla lähtee ovest ulos kunnolla. Sovittii et noin 3 viikon päästä viimeistää, eli mul on siihen asti aikaa harjotella ulkona oloo. Alkaa ahistaa pelkkä ajatuski.
Onhan ulkon ihanaa, mun ainoo haaveki on vaa päästä ulos, mut on siel myös aika saatanan kauheeta. Mähän oon siel ku paskahalvauksen saanu paniikkikohtauksieni kans.

Vaik oonki nyt selvinny muutaman kerran ulos ja pysyny hengissä, ni oon silti varma, etten koskaa tästä parane. Ei nää muutkaa diagnoosit mitää herkkua oo, mut kyl mä masennuksen ja pakko-oireiden kans selviin. Toisin ku nää paniikkikohtaukset vie mult melkee hengen. Tai ainaki tuntuu siltä.

Getting my life back together

En ookkaa kirjotellu vähään aikaan, on ollu vähän panikoimista käynnissä:
                                                                                                                                                                                                         google.fi
Ihme on tapahtunut: menin tulta päin, hakkasin sitä harmaata kivee minkä läpi pitäis päästä yms.
Mä olin ulkona! 
Lyhyesti, mutta kuitenki. Kaiken ulkona olon tein kyllä faijan kans, mut halkeen ylpeydestä ja ilosta.
Oon kiertäny taloa, kävelly ihan kunnon lenkin 2 kertaa, käyny viereisessä kaupassa, kävelly mun parhaan kaverin luokse (minne ei tosin oo mikää hirvee matka, muutama 100 metri :D) ja käyttäny koiran ulkona.
Meinasin joka kerta saada paniikkikohtauksen, mut päätin todistaa ittelleni et pystyn meenee eteenpäin. Enkä kuollu, vaik luulin niin.

Ulkon on ihan sika ihanaa. Herratsiisus mitä kaikkee oon missanu. Olin iha onnest soikeena ku ulkona sato ja sain kastuu ihan litimäräks :)

Life is smiling(ish).