Olin eilen Tillikassa hulluilla päivillä. Juomat oli alennuksessa: kaljat ja lonkerot 1,90, salmarit ja fisut 1,90 ja kelkat sun muut valkovenäläiset jotain 2,50. Porukkaa oli yllättävän vähän. Siis todella vähän. Vaan jotain hieltä haisevia spurguja hengas siellä. Plus tietty minä, kolme ystävääni ja äitinikin käväs siellä. Minä kolmen ystäväni kanssa (ennen äidin saapumista) oltiin kuin sinkkuelämää-sarjasta. Oli oikeen rattosaa ja tanssin pää punasena - kylläkin tuolilla istuen - parhaan ystäväni ja sen serkun kanssa. Kolmas kaveri vaan häpes meitä. Tuhlasin lähes kaikki mun rahat, tarjosin kyllä mun parhaalle kaverille juomat - sen lompakko kun oli langan laiha - joten en ihan niin suurta rahamäärää itse juonut. Kyllä mä silti aika paljon join. Shotteja ja lonkeroita enimmäkseen. Ja tietysti kelkkoja ja valkovenäläisiä.
Menin siitä sitte parhaalle kaverilleni yöks. Tarkotus oli kattoa Paranormal Activity 1, mutta oltiin niin väsyneitä, että nukahdettiin Sinkkuelämän ääniin. Aamulla olo oli mitä oli. Ei hirveen hehkeä. Mutta silti selvisin tosi lähellä olevaan kauppaan hakemaan tupakkaa. Se oli ihme. Yleensä en pysty darrassa liikkumaan ollenkaan ulkona, paniikin takia. Kyllä mä nytkin panikoin, mutta päätin selvitä. Mukaan tarttu myös pussi juustonaksuja, mistä olen todella pahoillani. Mun pitäis laihduttaa. Pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni. Pitäis aikuisten oikeesti laihduttaa. Ennen ku sairastun diabetekseen ja ennen ku mun jalat ottaa lopputilin. Ei nekään varmaa montaa sataa kiloa jaksa kantaa. En siis paina montaa sataa kiloa, en, ainakaan vielä. Mutta kohta kyllä, ellen nyt tee jotain. Munhan oli tarkotus alottaa mökkireissun jälkeen uus paasto. Ja sitli mulla on juustonaksuja laukussa.
Olen juuri saarnannut kahdelle ystävälleni, jotka sairastavat jotain syömishäiriötä, että miten epäterveellistä paastoaminen, oksentelu yms on. Ja nyt itse suunnittelen taas paastoamista. Okentelu mulla on tyssännyt aikoja sitten. Joskus osastolla asuessani meinasin kai itsekin sairastua jonkin moiseen syömishäiriöön, mutta sain oksentelun loppumaan. Se oli liian voimia vievää. Siitä tuli mulle liian huono omatunto.
Jokatapauksessa, lupasin mökkireissun isäntäperheen tyttärelle - joka on siis hyvä ystäväni - laihduttaa vähintään 10 kiloa ennen ensi kesää. Oikeasti tähtään kuitenkin korkeammalle. Suurempiin lukuihin, kevyempään oloon. Ohjelmassa on siis paasto. Heti niiden juustonaksujen jälkeen...
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Kiva kuulla, että sait itsesi kauppaan, vaikka ahdisti (:
VastaaPoistaVoihan toi paasto toimia, ei se ole mikään paras tapa, kuten sanoit, mutta kuitenkin. Ole vaan varovainen sen kanssa, erityisesti lopetuksen niin kyllä se siitä! Ei kannata stressata noista syömisjutuista liikkaa, ettei tule niistäkin ihan jättikokoisia ongelmia...
Oon mä paastomalla ennenki laihtunu, ne kilot on vaan tullu aika nopeesti takasin :/
PoistaJoo yritän olla stressaamatta, ei kuitenkaan oo enään oikee tilaa mun päässä syömiashäiriölle.
Sulla on menny nyt kyllä tosi hyvin. Olen suorastaan kade..itse en uskalla liikkua mihinkään :(
VastaaPoistaBaariin on suht helppo lähteä. Humala auttaa mulla paniikkikohtauksiin. Selvinpäin kaikki onkin sitte vaikeampaa. Darrassa useimmiten mahdotonta.
PoistaSaanko kysyä, että mikä sulla aiheuttaa paniikkikohtauksen? Katsoin jonkun dokkarin joskus, missä ihmiset pelkäs kaikkia kummalisimpiakin asioita, vaikka teepusseja. Mua kiinnostais tietää onko sulla joku asia mitä pelkäät?
Jos vaikka voisit vältellä pelkojen auheuttajia aluksi ja lopussa päin voisit koittaa kohdata niitä jotenkin. Pikkuhiljaa. Ois ihanaa jos pääsisit edes johonkin...
Voisinpa mä auttaa jotenkin.
Olipas tää mun vastaus tyhmän olonen :D En vaan jotenkin hirveen hyvin osannut pukea sanoiksi tota.
PoistaSulla on varmaan aika kovat pelot jos et mihinkään pysty lähteä... :(
Se asia mitä mä pelkään, sitä ei voi vältellä mitenkään, ei siis mitenkään. Ni jotenki ajattelin, että jos sulla sattuis olemaan sellasia pelonaiheita mitä vois vältellä. Mutta jos voisit vältellä niitä, muuten kuin olemalla kotona niin varmaan tekisit niin jo.
Nää mun vastaukset ei kyllä nyt ollenkaan parane :D
No yleensä mun paniikkikohtaukset tulee aivan yllättäen, esim telkkaria katsellessa. Mutta pelkään niiden tuloa niin paljon, että välttelen liikkumista mahdollisimman paljon, siitäkin huolimatta, ettei varsinainen kohtaus ehkä tulisikaan mutta ahdistus on niin voimakas ja sen synnyttämät mielikuvat ettei psyyke kestä.
VastaaPoistaJa kotona on paremmat olosuhteet selvitä kohtauksesta kuin ulkona.
No mut juu, pelkään vähän kaikkea. yks vaikea on sillat. Tulee omituinen tunne, että hyppään alas vaikken haluaisi..mutta jokin vaan vetää. Sama juttu toistuu jos joutuisin junaa odottelemaan, eli jokin pakkoajatus raiteille hyppäämisestä. Myöskin jonottelut ja odottamiset ylipäätään on ahdistavia, koska tulee mieleen, että mitä jos menetän kontrollin ja käyn jonkun kimppuun tai teen jotain typerää. Eli eniten pelkään itseäni.
Kaikki suljetut tilat ovat helvetti. Pitkät automatkat, julkiset, hissit, ym.
Tiedän valitettavasti tunteen. Sellastahan se on, että pelkää niin paljon kohtauksen saantia, ettei yksinkertasesti pääse ovesta ulos.
PoistaVaikka oonkin nyt pystynyt liikkumaan vähän ulkona (enimmäkseen baareissa) niin silti mua ahdistaa aina kun avaan ulko-oven. Se on ihan kauheen se ahdistus mitä koen.
Mä pelkään myös siltoja ja esimerkiks parvekkeita. Parvekkeita vielä enemmän. Mökin olen jonkin aikaa sitten alaknut pelkäämään itseäni. Teräaseita ja just noita hyppäämisiä. Kans sellasta, että mitä jos vaan sekoon ja satutan jotain toista.
Samankaltaisia juttuja meillä kummallakin. :(