Helatorstaiksi pääsin ensimmäiselle yölomalle. Kun kirjoitin lomatoivelistaan ke-to yön, tuli mun omahoitaja sanomaan, että voin ihan hyvin toivoa yhden yön lomaa myös viikonlopulle, joten pääsen lomalle myös perjantai-lauantai yöksi.
Tällä viikolla mulla on työtehtävänä lounaan jälkeen pöytien tyhjentäminen ja siivous. Tiedän jo, että mua ahdistaa pelko siitä, että en osaa. Pelko siitä, että mun pitää mennä kysymään apua johonkin. Se olisi musta noloa. Liian noloa, koska asia johon apua tarvitsisin olisi kuitenkin yksinkertainen. Aikaisemmilla osastoilla jouduin kysymään miten tomaatti leikataan. Olinhan mä ennenkin tomaattia leikannut, mutta jotenkin se silloin tuntui niin vaikealta.
Sain ystävän osastolta. Joka - mun tuurilla - pääsi pois sieltä eilen. Juuri kun aloin tulemaan ulos kuorestani. Juuri, kun en enää tuntenut oloani niin ykisnäiseksi. Kenen kanssa mä nyt olen kovaääninen, oma ihanan ärsyttävä itseni?
Yksin? Ei tule onnistumaan.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Voi sua.. kyllä sä osaat, ei yhtään tarvitse stresata, eikä avun pyytäminen ole yhtään tyhmää, et sä ole huono ja osaamaton, sä olet vaan epävarma ja vieraassa paikassa, se on ihan normaalia.
VastaaPoistaYritä nyt nauttia lomista ja silleen... ja muutenkin elämästä niin paljon kuin pystyt. Harmi, että mahdollinen ystäväehdoka lähti pois, mutta ei hätää, uusia kyllä tulee. Olet ihana ihminen ja olen varma, että tutustut osastolla vielä moneen. Minäkin olen saanut osastoilta ihan mahtavia kavereita.
Paljon tsemppiä vaan!
Onhan noi kaikki "tehtävät" menny ihan mallikkaasti. Kai jotain 3 viikkoa olen niistä selvinnyt jo. Ne vaan ahdistaa joka kerta, kun niitä joutuu tekemään.
PoistaMitä ystäväehdokkaisiin tulee, niin ne on vähän eri ikäluokkaa kun mä. Mutta kai sitä silti voi kaverin saada.
Kiitos <3