It's Christmas time

Finally! Suuri odotukseni vihdoinki palkittiin: joulu tuli!!

Oon kuulemma samanlainen "touho" joka vuos joulunaikaan. Joulumieltä löytyy. Valkosta joulua mä kyllä toivoin, mut en anna ton sateisen sään latistaa mun tunnelmia.
Joulun kunniaks darraki jäi tulematta, vaikka eilen viiniä vähän joinki. Sivistyneesti koitin siemailla, mut eihän siitä mitää tullu :)
Jouluaaton toivotuksilla pommitin kavereita jo 00.00, kun hyperinnoissani olin kelloa vahdannu vikan tunnin ennen jouluaattoa.

Mun aamu alko kello 10.00, teellä ja joululauluilla. Klo 15 aikoihin alkaa vieraat (iskä, veli ja sen tyttöystävä) saapua tänne mun äidin kämpille. Lahjoja ei kuulemma pahemmin tuu, saa nähä tuleeko yhtään. Äitiltä sain jo sen mun eilisen viinipullon. En pahemmin viineistä tykkää, mutta se on kyllä ku linnunmaitoo :D

Kinkku on vielä uunissa ja kohta paketoimaan lahjoja ja paistamaan torttuja! ---->

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Näin tänään

Tänää kukonlaulun aikaa (ei nyt ihan) raahauduin hampaat irvissä kuukausittaiselle lääkärikäynille. Viime kerralla täytin kaiken näkösiä lappusia skitsofreeniaa, masennusta yms koskien. Tänää sitte oli vuorossa 75 minuuttia kestävä keskustelu mun vastauksista. Hyi.

Mulla nyt siis on kaksisuuntanen mielialahäiriö psykoosin oireilla höystettynä. Tai jotain vastaavaa. En tosiaan oo nyt varma muusta ku, että kaiken näköstä löytyy :D Jippii, what a wonderful life.

Tänää lähenki sitte kaiken tän kunniaks viettämää kavereitten kanssa esijoulua (viinaa + minä joulutunnelmissa) poikaystäväni luokse. Tarkotus ois myös nähä mun tosi hyvä ystävä, jota en oo nähny ainakaa kahteen vuoteen. ♥

I can't wait :)

JOULU TULEE! ♥

Niinku otsikosta voi vähän päätellä: mä rakastan joulua. Se on mun lempijuhla, voittaa juhannukset ja synttärit yms. hands down. Ootan jouluu 363 päivää vuodessa, ne pois jäävät 2 päivää sulattelen jouluruokaa. En tiiä mikä siin joulussa on nii semmosta et meen joulun aikaa ihan hulluks ja kaikki mun kaverit onki kuullu jo mun suusta "JJJOULU TULEE".

En yksinkertasesti jaksa oottaa joululauluja ja torttuja ja jouluruokaa. Kaiken kruunais jos lunta tulis jouluna. Tai ois ees valmiiks valkosta.

Ennen oli lahjat se odotetuin juttu, mutta ei enää. Nyt vaa haluun olla perheen kans ja syödä hyvää ruokaa (ja tanssii ja laulaa onnesta :D)

Hyvää joulunodotusta kaikille!

google.fi

Baareissa, taas?

"Pikkujoulut Part 2" onnistu myös :D Paikalla oli sama porukka ku part ykkösissä + pari muuta kummajaista :3
Mulla oli tosi kivaa, toivottavasti oli jollain muullaki, etten ihan yksin hehkuta. Käytiin myös baarissa, minne munki oli suht helppo lähtee. A) Koska olin valmiiks ihan tiutiu ja B) olin käyny siellä aikasemminki näitten mun paniikkitäyteisten (oikeinkirjotus?) hetkieni keskellä.

Jotenki musta alkaa vaikuttamaan siltä, että paikat joihin jotenki selviin oon pääsääntösesti baareja, koska kerron taas Teille miten selvisin poikaystäväni yhden lähiöbaarin pikkujouluihin. Muahan eka lahjottiin vähän käymään yhellä läheisellä ärrällä, mutta siitä sitte parhaan ystäväni kanssa innostuttiin käymään yhen kaupan ulko-ovilla (SAAVUTUS!) ja siinä oliki sitte se baari ihan holleilla, ni mikä ettei, ku sinne asti olin jo uskaltautunu. Baarissa siis tosiaan oli pikkujoulut ja oli boolia ja kinkkua tarjolla. Kinkkuu en koskenu, koska ruoka aiheuttaa mulle suuren suuren paniikin, mutta boolia sitte senki edestä. Kuulemma mentii takasin mun poikaystävän kämpille ihan kekkulissa, ku kauhee kikatus ja "shhh, ollaa iha hiljaa" kuulu :)
Laatuaikaa bestiksen kans, meillä oliki tosi kivaa ja saatii olla iha rauhassa kahestaa (+ niitten kaikkien muiden 70 baarissa istuvien kanssa).

Tänää faija kinu mut mukaa sen kaa paperikauppaa, se ku koittaa nii kauheesti kuntouttaa ja ulkoiluttaa mua. Sain ihanan kalenterin vuodelle 2012 palkaksi kärsimyksistäni.  Enkä jaksais oottaa joulukuun 19. päivää, jolloin pääsen siihen tuhrailemaan :)
Oon nyt erittäin happy.

Pikkujoulut

Pikkujoulut oli total success! Oli joulukoristeita ja torttuja yms. Pelailtii juomapelejä ja laulettii karaokee. Oli tosi hauskaa (ainaki mulla) ja aamulla olo oli sen mukanen.

Oli itseasias niin kivaa et päätettii parhaan ystäväni kans järjestää Pikkujoulut part 2. Saa ainaki hyvän tekosyyn ryypätä. Sitä siis odotellessa..

Uus suunta

Mul on tullu ihan ihme pelkoja lisää, joita en just nyt tässä ala listaamaan, mutta yks mieleenpainuvimmist ois se, että oon alkanu pelkämään että kävelen unissani ja vaik puukotan jonkun. Ihan tiedoks kaikille etten oo koskaan kävelly unissani ja pelkään teräaseita :o

Asiasta kukkaruukkuun: mun harjotusreittien suunta on aina ollu itään päin, mutta nyt sitte otin ja muutin suuntaa mihin nenä osottaa. Alotin kävelyharjotuksia myös pohjoseen ja länteen. Pohjonen on kaikist pelottavin; siel on eniten elämää ja vilskettä, koska se suunta vie keskustaan. Jokatapauksessa jännityksessä odottelen sitä päivää jollon pääsen tän pohjoseen osottavan tien päähän. Vinguttamaan visaa. Paljon. :)

Luin vanhoja juttuja ja silmään pisti aika paljon angstia, joten nyt mun ilosiin viikonlopun suunnitelmiin: tiedossa ois pikkujoulut. Luvassa siis paljon paniikkia mut on se joululaulujen ja glögin arvosta!

kotiliesi.fi

Mul onki tosi ilonen olo vaihteeks. On se kumma miten tsemppauksien saanti piristää ja saa hyvän tuuliseks :-)

Mun parasystävä on kyllä suuressa monisanaisuudessaan maailman paras siinä. Erehdyin ulisemaan "haluun olla terve" (ei viisasta) ja vastaukseks sain "No ole" :)
Ennen aattelin et "en voi tulla terveeks", mut nyt mul ei oo päässä tilaa sellasille ajatuksille ku mielessä on vaa se miten kovasti haluun ja AION tulla terveeks. PISTE.

Liikaa aikaa?

Ennen itkin sitä, miten lyhyt elämä on. Miten tää aika minkä saa elää ei riitä mihinkää.
Oisinpa sillon tienny et joskus olo tulee olemaan iha vastakkaiseen suuntaan, ja itken sitä, miten monta vuotta mun pitää vielä hillua täällä telluksen päällä.
Aatelkaa nyt, oon 20 kohta ja viel ois sellaset 60 vuotta edessä. Kauhee ajatus.
Kylhän ois kiva elää, ja ois kiva ku elämä ois ihanaa. Ois itseasias kiva jos ois ees elämä. Mut tää ei kyl oo mitää elämää. Tätä ei lasketa. Ja meinaan kuolla pelkkää ajatuksee et ois viel liikaa vuosia ennen ku pääsis rauhallisesti pois tält pallon päältä.

Tää ei ees oo se paikka mis haluun elää. Mut mul ei oikee oo vaihtoehtoja. Se paikka mis haluisin olla ei taida olla olemas muualla ku mielikuvituksessa.

Damnetidamndamn

Olin perjantaina pitkäst aikaa baarissa. Tollasessa lähipubissa hyvässä seurassa. Taisin kyl selvitä sinne vaa sen takii et olin muutenki aika jurrissa, jollon pelkään ja panikoin vähemmän ku normaalisti. Aamulla onki sitte eri stoori. Oon nii paniikis koko ajan et just ja just selviin ees ulos röökille.


Meijän auto on hajonnu. Kiitän Luojaa etten ollu kyydissä sillon, oisin kuollu paniikkiin. Nyt sitte liikun terapiaan vuokra-autolla, ku ei uskalla julkisilla mennä. Oon tossa vartin päästä lähössä poikaystävällekki käymää. Tai no, oon siellä tiistaihin asti, jollon iskä tulee hakemaan mut terapiaan.

Aateltii katella jotain sarjaa ja herkutella :)

Ps. Mun elämäntehtävä on ny tulla terveeks. Oon koittanu liikkuu ulkona päivittäin ees vähän. Vaik vaa kiertää talon. Vaik oon mennykki eteenpäi ni jotenki tuntuu, et ois mahotont parantuu.

Otsikoton

Tulin just kuukausittaiselta lääkärikäynniltä. Mun lääkäri oli vaihtunu, parempaa vai huonompaa suuntaa: hard to say. Lääkketki meni vaihtoo. Sain jotain pillereitä mitä otetaan aina ku on paniikkikohtaus tulossa. Masennus ja pakko-oirelääkkeille ei tehty mitään. Tai emmä kyllä pahemmin ymmärrä näit juttuja. :D
Meni myös lähete labroihin ja sydänfilmiin. Tiiä sitte millon niihinki pääsee. Hankalaa mennä lääkärii jos ei uskalla lähtee ovest ulos kunnolla. Sovittii et noin 3 viikon päästä viimeistää, eli mul on siihen asti aikaa harjotella ulkona oloo. Alkaa ahistaa pelkkä ajatuski.
Onhan ulkon ihanaa, mun ainoo haaveki on vaa päästä ulos, mut on siel myös aika saatanan kauheeta. Mähän oon siel ku paskahalvauksen saanu paniikkikohtauksieni kans.

Vaik oonki nyt selvinny muutaman kerran ulos ja pysyny hengissä, ni oon silti varma, etten koskaa tästä parane. Ei nää muutkaa diagnoosit mitää herkkua oo, mut kyl mä masennuksen ja pakko-oireiden kans selviin. Toisin ku nää paniikkikohtaukset vie mult melkee hengen. Tai ainaki tuntuu siltä.

Getting my life back together

En ookkaa kirjotellu vähään aikaan, on ollu vähän panikoimista käynnissä:
                                                                                                                                                                                                         google.fi
Ihme on tapahtunut: menin tulta päin, hakkasin sitä harmaata kivee minkä läpi pitäis päästä yms.
Mä olin ulkona! 
Lyhyesti, mutta kuitenki. Kaiken ulkona olon tein kyllä faijan kans, mut halkeen ylpeydestä ja ilosta.
Oon kiertäny taloa, kävelly ihan kunnon lenkin 2 kertaa, käyny viereisessä kaupassa, kävelly mun parhaan kaverin luokse (minne ei tosin oo mikää hirvee matka, muutama 100 metri :D) ja käyttäny koiran ulkona.
Meinasin joka kerta saada paniikkikohtauksen, mut päätin todistaa ittelleni et pystyn meenee eteenpäin. Enkä kuollu, vaik luulin niin.

Ulkon on ihan sika ihanaa. Herratsiisus mitä kaikkee oon missanu. Olin iha onnest soikeena ku ulkona sato ja sain kastuu ihan litimäräks :)

Life is smiling(ish).                                         

Vuosihoroskooppi

                                                                                                                                    google.fi

Kaksosille kaiken kaikkiaan vuosi 2011 merkitsee elämän rauhoittumista ja aloilleen asettumista monen muutosvuoden jälkeen. Käytännössä se tarkoittanee sitä että elämäsi on löytämässä uutta pysyvää pohjaa. Voitkin alkaa suunnitelemaan ja rakentamaan asiotasi hyvin realistisin perustein. Ennen juhannusta syntyneille kaksosille vuoden alku voi tuottaa tullessaan vielä jonkin suunnan muutoksen, mutta jo helmikuusta eteenpäin pääset helpoimpiin virtauksiin ja kaikki kaksoset kokevat kevään hyvinkin edistävänä ajanjaksona. Uusia mahdollisuuksia toteuttaa itseäsi on tarjolla ja koet asioissasi vauhdittumisia. Keskikesä on tänä vuonna romantiikan aikaa ja ihmissuhteissasi on etenemistä ja hyvää tekevää yhteisyyttä. Sosiaalisuutesi on myös huipussaan ja yhteistyö tuottaa tuloksia. Realistinen asenteesi auttaa sinua nyt rakentamaan ihmissuhteesi tukevalle pohjalle. Syksysi kulkee suunnitelmiesi mukaisesti ja pystyt rauhallisin mielin luottamaan jatkuvuuteen ja pysyvyyteen. Elämän normaalius on tänä vuonna tervetullutta, sillä aikaisemmat vuotesi muutoksineen ja levottomuuksinenn ovat saaneet sinut epäilemään josko koko elämäsi olisi muuttunut lopullisesti yhdeksi hullunmyllyksi. Se on ollut voimakasta itsesi etsimisen aikaa ja nyt kykenet ottamaan luovia voimavarojasi hyödylliseen käyttöön ja saamaan jälkeä ryhtymisistäsi.
www.rajatieto.org

"Elämäsi on löytämässä uutta pysyvää pohjaa."

Happy days

Positiivista tässä päivässä on, että se lääkäri onki vast huomenna. Mikää ei voi pilata tätä ihanaa oloa, ku saan vaa olla kotona ilman paniikkia... Paitsi ehkä se että nyt oon sitte tullu kipeeks. Kotona on 100 astetta lämmintä ja oon silti jäässä ku... erm, jääpalikka. Olo on sellanen ku muumeilla talviunien aikaan, haluisin vaa nukkuu pois tän kipeyden. Sen siitä kai saa ku käy varvastossut jalassa röökillä keskitalvella. No, melkeen keskitalvella.

Muutenki on aika paska fiilis. Mun elämä ei suju, eikä taida tulla sujumaan. Jos oon saanu paniikkikohtauksia nyt n. 5 vuoden ajan, ni miten tää muka vois mennä vaan pois? Miten voisin koskaa vaa unohtaa saada paniikkikohtauksen? En ymmärrä. Se on kaiken järjen vastasta, ainaki mun oman.
Mul on niin tylsää kotona. Rakastan tota sateista harmaata säätä mikä tuol ulkona on. Se sopii mun ainaisee fiilikseen. Harmaat päivät, harmaa mieli. Haluisin vaa lähtee ulos vaikka tanssimaa vesisateeseen. Se on joku mun päähaave täl hetkellä. Ei oo mitään tulevaisuuden suunnitelmia, eikä mitään muutakaa. Oon vaa himo ja halu päästä ulos.

 Happy days!

Kauneus ja terveys :D

Mul on aina ollu kauhee himo kynsien järsimiseen. Olin vihdoin onnistunu suht aikalailla melkein lopettamaan, kunnes pyörsin pyhät päätökseni ja näykkäsin palan. Siinä sitte meni koko kynsi. Nyt on siis enää 9 kasvatettua kynttä :D Ongelmana on keskisormien kynnet, toista puren ja toista tekis kauheesti mieli vähän, ihan vähän vaan näykkästä. Ehkä mä en kuitenkaa. Ällöttävän näköstäki ku ihmisellä on sormet suussa, vauvoillahan ne on, enkä mä ny mikää taapero enää kuiteskaa oo. Joten jätetään sormien imeskelemiset niille. Ainaki koitetaan.
Alotin myös terveellisemmän elämän, ei kai vitamiineist voi haittaakaa olla?                  

Tänää oli huono päivä, harjotuksen merkeissä onnistuin vähä niiku välttelemään paniikkikohtausta, kunnes sitte tuli lähtö terapiaan. Sillonhan se iski, enkä sitte päässy terapiaan istumaan tuppisuuna, mitä oon harrastanu nyt pari viikkoa. Emmä ois sinne kyllä halunnukkaa lähtee, mutta pakon edessä yritän aina sinne jaksaa mennä.

Huomenna pitäis mennä lääkäriin puhumaan mun lääkityksistä sun muista paniikki- ja OCDasioista.
Malttaisin odottaa vaikka maailman ääriin, mieluusti.

                                                                                                                                   
                                                           google.fi

Henkinen kankkunen

Mul on ihan kauhee olo, vähä niiku henkinen kankkunen.

Oon ollu koko päivän tosi huonol tuulel, ja tänää tajusin et oon yleensä joka terapiapäivänä ku perseesee ammuttu karhu. "Pohdittiin" tätä mun sisäistä pyörremyrskyä tänää terapeutin kans ja se tulos mihin päädyin on yksinkertasuudessaan se, että mua kyrpii koko hoito.
Ikävää olla näin helvetin kärttynen. Oon myös masentunu, mikä ei oo hyvä yhdistelmä. Jotenki angstaan tätä "mun elämäst ei tuu yhtään mitään" -tunnetta. Sitä tunnetta mikä tulee ku tajuu, ettei elämäl oo mitään annettavaa?
Tai jotain.


Well tomorrow's a better day... NOT. Mulhan on taas terapiaa.

Päivitystä päivistäni

Tässä tulis vähän päivitystä mun päivistä:

Eli, mul on ollu vähä vaikeeta. En oo uskaltanu liikkuu ulkona, ja aina ku oon ollu poikaystävällä (jonne siis oon menny iskän kyydillä, bussit on impossible mission), siel ei oo saanu olla muita ihmisii, mun paniikin takii.

Jokatapaukses, viime perjantaina uskaltauduin sitte olemaan ihmisten kans mun poikaystävän luona. Siel oli kalustoon kuuluvien lisäks kolme ihmistä. Ja selvisin. Jäin myös yöks mikä on ollu vaikeeta. Lauantaina kuitenki sitte karkasin äitin luokse (faijan kyydillä taas) kovan paniikkitunteen takia.

Oon myös harjotellu vähän ulkona liikkumista. Uskalsin kiertää meijän talon. Kuulostaa tosi vähältä mut mulle sen yrittäminen tuntu maailmanlopult. Kaikkialt pisteli, heikotti yms. Mut onnistuin.
Mun usko tulevaan alkaa taas nousta. Toivottavasti ei turhaan.