Tänään terapiassa sain kauheen itkukohtauksen.
Käytiin läpi tulevaa laivareissua ja muhun iski kovaa ja korkeelta se, miten paljon pelkään. Tiesinhän mä koko ajan että pelkään, mutta miten paljon, tuli mulle yllätyksenä.
Noh, alettiin käsittelemään taas tätä. Mistä mun pelot tulee? Mitä se on se mitä oikeesti pelkään? Vastaus on hallinnan menettämistä. Avuttomuutta. Pelkään avuttomuuden tunnetta ja hallinnan menettämistä niin paljon, etten uskalla mennä ulos. Niin paljon, että tyydyn elämääni kotirottana. Tai tyytyisin, ellei mua pelottais muiden ihmisten menetys. Kukaan jaksa mua loputtomiin oottaa. Ei poikaystävä, eikä parasystävä. Jossain vaiheessa kaikki siirtyy eteenpäin. Ei nekään kaikkea kestä.
Tuntuu hassulta ajatella muiden kestämistä, kuka ajattelis mun?
Koko laivamatkalle lupautuminen oli multa aika uhkarohkee veto. Loppujen lopuks taisin tehä sen vaa siks, ettei tarttis kuulla koko ajan asiasta. Kylhän mä sinne toki haluun, mutta pelottaa niin sa*****sti! Siis aivan mielettömästi.
Haluisin mennä myös maihin, mut sitä en oikee uskalla ees ajatella. Mua pelottaa jo ajatus terminaalista. Ahistaa ajatus, että mun pitäis kävellä siinä putkessa mikä johtaa laivaan. Ahistaa ajatus hytistä lähtemisestä. Baarissa istumisesta. Röökillä käymisestä. Tax free. Maihin. Putki. Baari. APUVA!
Sen jo tiedän ettei kellekkään käy pelkkä hytissä istuminen. Ei vaikka kuinka rukoilisin. Maihinki kaikki haluu. Mun ei tietenkään oo pakko mennä, mutta ei ne haluis mennä ilman muakaan. Kännissä kaikki on toki helpompaa sitte, mutta ei tarpeeks. Ei ne ahistukset viinaan huku, ne pirut osaa uida.
Koitan käydä mun mielessä läpi tätä tulevaa laivareissua. Koitan käydä sen läpi niin, ettei mitään pahaa tapahdukaan. Että selätän kaikki paniikit sun muut hirviöt.
Mulla on pari viikkoa aikaa kääntää mun mantralevyt toisinpäin. "Kaikki menee päin vittua" - ei näin. Vaan näin: "kaikki menee hyvin, you can do it, what doesn't kill me makes me stronger"
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Hyvää ajattelutyötä. Oot ihan siinä ytimessä kiinni tuon pelkojutun kanssa.
VastaaPoistaHaluan sanoa, että multa heruu hurjaa arvostusta sua kohtaan. Sulla on paljon ongelmia, olet masentunut ja pelkoinen ja silti, silti ajatuksesi ovat parantumisen puolella. Se on tosi arvostettavaa. Tekstisi ovat hyviä ja ne huokuvat sellaista "kyllä mä tästä vielä!". Ihan selvästi haluat parantua ja teet jatkuvasti asioita sen eteen.
Välillä voi mennä paskasti, voi angstailla ja olla maassa. Mutta se liittyy masennukseen ja yleiseen turhautumiseen. Ja kuitenkin, kun on siellä jossain se juttu mikä sulla on - halu parantua - niin turhautumiset vaihtuvat mitä todennäköisimmin voitoksi.
Mutta joo. Halusin vain ilmoittaa arvostukseni sinua kohtaan. :D Aika hassua silleen, kun olet tavallaan 'vain joku anonyymi bloggaaja', koska ei tunneta. Jotenkin tunnen arvostusta silti :)
Voi tuli melkee tippa linssiin tätä sun kommenttia lukiessas! :)
PoistaJoo kovasti mä yritän yrittää, vaikka ei se kyllä ihan aina siltä kuulostakkaan :) Mutta ihanaa että sen yrityksen huomaa!
Kiitos sulle, oot aivan ihana! Pelastit totaallisesti mun päiväni taas jälleen! :)
Hei, uusi mantrasi kuulostaa hyvältä! Pidä siitä kiinni, toista jatkuvasti, niin se alkaa tehota. Pelkäät, mutta toista vain : - KAIKKI MENEE HYVIN, KAIKKI MENEE HYVIN...Tai jotakin vastaavaa. Olet jo voiton puolella :-)
VastaaPoistaNiin mustakin, mainio idea tämä mantrajuttu :)
PoistaMun olokin on jo sellanen voiton puolella oleva. Kuhan vaan muistan hokea noita mantroja :)