Laivalle? Really?

Mulla oli  ihan kiva viikonloppu.

Ensiks menin torstaina poikaystävälle. Siellä vähän juotiin poikaystävän, sen veljen ja äidin ja sitte mun parhaan ystävän kanssa. Perjantaina oltiin ihan hissukseen vaan sen kotosalla, katteltii leffoja ja juotiin kokista :)
Lauantaina sitte iskä kuskas mut äidin luokse, missä värjäsin mutsin pään ja yks kaveri tuli vähän maistelemaan alkoholipitoisia juomia ja jäi yöks.

Tänään nyt tulin taas purkautumaan tänne. Itkettää jälleen. Ja mikäs muukaan ku laivalle lähtö. Tajusin n. 20 sekunttia sitten että sehän on jo ens viikon keskiviikkona. Voi perkele.

Siis mahotonta munkin ymmärtää että mua pelottaa näin paljon. Oon tän teille kertonu jo sata kertaa, mutta vielä kerran: ihan helvetin paljon. Nyt lentää kirosanat ja ärräpäät ja kädet tärisee ja sydän hakkaa. Oon vihanen. Miks piti mennä lupautumaan laivalle ku tiesin että saan paskahalvauksen? Ja silti, oon innoissani. Mitä jos pystynki? Mitä jos mitä jos mitä jos.

Tänään käytiin taas terapiassa läpi tota laivareissua. Että mitkä kohat jännittää eniten ja mitkä vähiten. Ja miten niistä voi selviytyä.
Vähiten  jännittää terminaali, siellä pääsee vessaan tai iskän autoon piiloon maailmalta. Siinä voi vielä perua pyhät päätöksensä ja peruu lupauksensa ja lähteä takas kotiin itkemään elämäänsä.
Eniten pelottaa se saatanan putki. Jos siihen asti selviin, oon selvästikki päättäny mennä laivaan. Päättäny pitää päätökseni ja lupaukseni ja tän hetkisten tuntemuksieni mukaan oon päättäny hypätä suoraan kuolemaani. Putkesta en pääse karkuun. Voinko kääntyä ympäri ja juosta takasin terminaaliin? Vai pystynkö kulkemaan sen loppuun ja juosta sitten vasta hyttiin piiloon kaikelta?
Se on se siirtyminen paikasta a paikkaan b. Esimerkiks myös maihin lähtö... no se taitaa olla jo mahotonta. Mutta se paikkojen vaihto ahdistaa. Niin paljon!
Osaisinpa selittää miten paljon. Osaisinpa kuvailla näitä mun tuntemuksia. Mua ei oo pitkään aikaan pelottanu näin paljoo, ja tiiän että ahistus kasvaa päivä päivältä. Mitä lähempänä tuo kyseinen keskiviikko on, sitä enemmän mua ahistaa. Keskiviikkoon mennessä mun sydän on tullu rinnasta ulos, en pysty kävelemään enkä tekemään mitään tän tärinän takia ja en sais happea vaikka ois happinaamarit käytössä.

Pakko mennä hakkaamaan mobeja WoWiin.