Tänää oon menossa äidin kanssa mun ystävän äidin Aloe Vera -kutsuille.
Mua jännittää kauheesti. Pelkään että saan paniikkikohtauksen siellä kaikkien keskellä. Mitä ihmettä mä sitte teen?
Yks juttu mikä mua helpottaa paniikkikohtauksien aikaan on vessa. Vessat on mun turvapaikkoja. Niihin pääsen piiloon maailmalta paniikkikohtauksen iskiessä. Mun pitääki uloslähtiessä suunnitella ja miettiä mun matkareittiiä. Missä on vessoja? Mitä jos mua ei päästetä vessaan? Onko rahaa ostaa jotain, jos raflan pitäjä on niin pihi että päästää sinne vaan asiakkaita. Tarviin täydellisen ja virheettömän toimintasuunnitelman.
Mitäs sitte jos ei oo vessoja lähellä? Tai jos on iso jono. Mulla pitää olla valmiina mielessä joku paikka mihin pääsen piiloon. Yleensä jo tieto näistä mun piilopaikkojen läheisyydestä helpottaa niin paljon, ettei mulla tuu tarvetta maastoutua maailmalta. Mutta jos hoksaan, että joku spurgu on vieny mun piilopaikan tai, että vessaan pääsy on mahdotonta, on paniikkikohtauksen saanti lähes varmaa. Ahdistun ku tajuun, että joku muu on mun piilopaikassa, enkä pääsekkään sinne heti.
Mulle on siis tosi tärkeetä päästä piiloon jos saan paniikkikohtauksen. Varmaan vaa siks, että se on musta aika noloa, ku alkaa hikoilemaan, tärisemään, itkemään yms... Ois myös tosi hyvä jos mulla ois mun hyvä ystävä tai paraskaveri seurana. Yksin se on nimittäin aika kauheeta. Mutta sitte taas, mieluummin yksin ku vaikka poikaystävän seurassa.
Oon nyt kaksi päivää miettiny miten mun ehkä pitää lukittautua mun ystävän vessaan. Toisaalta jos saan paniikkikohtauksen voin aina juosta ulos parkkipaikan lähellä olevien puiden taakse piileskelemään.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia silloin kun sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsin. Pitkät bussimatkat oli tosi pahoja koska jos paniikki olisi tullut ja olisin hypännyt bussista pois sen takia, olisin myöhästynyt tapaamisesta tai esim. koulusta.
VastaaPoistaKoko juttu on kiinni omasta kyvystä hallita tunnereaktioitaan. Joskus se vaan vaikeutuu, kun masentuu. :/ Ei se oo mikään ihme. Mutta onneksi siitä voi päästä eroon, niin kuin masennuksestakin. Toivoa sinne päin!
Voi kiitos!
PoistaNiin mäki oon kuullu että siitä voi päästä eroon... En vaa käsitä miten. Joku parantuminen kuulostaa ainaki toistaseks tosi mahottomalta ajatukselta.
Muistan itsekin ajatelleeni noin että se on mahdotonta tulla terveeksi. Olihan se aika absurdi ajatus, kun ongelmia tuntui olevan liikaa ja todella suuria vielä kaiken lisäks. Mutta ei siinä lopulta muuta tarvittu kuin tukea, terapiaa, itsetyöskentelyä ja aktiivisuutta (ja aikaa). Ei saa jäädä sisälle eikä saa jäädä märehtimään jokaista pelottavaa asiaa.
PoistaMitä enemmän ajattelet että jotain pahaa tapahtuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain pahaa tapahtuu. Sillä tavalla aivot toimivat. Tavallaan voit olla itse syy omaan paniikkiisi, koska ajattelet sitä koko ajan silleen "se TULEE iskemään siellä ja silloin" (esim siellä laivalla). Silloin se todella tulee iskemään kun ajattelet niin. Keho voi reagoida todella voimakkaastikin, kun se ns. odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi.
Sama käy toisinkin päin eli jos ajattelet että mitään pahaa ei tapahdu, on suurempi riski sille että mitään pahaa ei tosiaan tapahdukaan.
Eli nyt vaan psyykkaamaan itseään! Kuvittele laivamatka hyväksi, kivaksi ja rennoksi. Mitä enemmän ajattelet sitä näin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä... No, etköhän tajunnut pointin :D
Mutta onnea ja tsemppiä nyt! You can do it!
Taidan alkaa kuvittelemaan päivittäin onnistunutta laivareissua! Yritän tosiaa muuttaa mun ajattelutapaa, ehkä kahden viikon päästä pystyn jo olemaan edes hiukan positiivisempi. Aikaahan tää tosiaan tarttee, mutta ei kai mulla kiirekkään minnekkään ole. Laivamatkaankin on vielä vähän aikaa treenata.
PoistaKiitos tsemppauksistasi, ne merkkaa todella paljon :)
Niinpä, sinä voit tehdä sen! Sinä voit kuvitella laivamatkasi hyväksi, hauskaksi, rennoksi ym. ym. joka päivä, uudelleen ja uudelleen - ja siitä tulee hyvä ja kiva ja onnistunut. Älä anna pelollesi jatkuvasti yliotetta, sehän on sittenkin "vain" tunne, ei pahempaa.
VastaaPoista