Eilinen oli hyvä päivä.
Heräsin jo kaheksalta, mikä on aikamoinen saavutus mulle. Menin kyllä aika aikasin toissayönä nukkumaanki, ku en kestäny enää seuraavan päivän odotusta. Terapiassaki vaan hihkuin "tänään, tänään!" Mulla siis loppu tipaton, ja sen kunniaks olin pyytäny vähän kavereita meille kekkeröimään.
Myös tauko pikaystävän kanssa loppu, mutta sillä oli puhelin kiinni ja se oli nukahtanu kotiinsa, joten luulin ettei se pääsekkää paikalle. Ilonen yllätys oli ku se hakkas mun ikkunaa illalla ja sano kiiruhtaneensa heti herättyään mun luokse ♥.
Paikalla siis loppujen lopuks oli mun parasystävä, sen serkku poikaystävänsä kanssa, mun yks toinen ystävä ja sitte mun poikaystävä.
Pelailtiin juomapelejä ja kuunneltiin musiikkia. Loppuillasta ku muut lähti koteihinsa, suuntasin poikaystävän ja kaverin kanssa läheiseen baariin. Ja sieltä pilkun jälkeen meille nukkumaan.
Vähän on joitain asioita hankala muistaa, mutta mulla oli kivaa, luulisin :)
Tänään mulla ei ookkaan sitte ihan niin hyvät tunnelmat tän kankkusen kanssa. Sen siitä saa. Ei kyllä tipattomalla tullu yhtään ikävä tätä seuraavan aamun olotilaa. Mietinki, että pitäiskö pitää vaikka huikaton helmikuu... Todennäkösesti en.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Hups. Nyt kyllä tuli ainakin 7 askelta eteenpäin ja vain yksi taaksepäin, jos sekään (se kankkunen):-)
VastaaPoista