Success!

UPEAA! MAHTAVAA!

Mä olin laivalla! Selvisin! Oooh happy days!

Aamulla oli kauhee olo. Olin nukkunu tosi huonosti ku jännitti niin paljon, heräilin vaan keskellä yötä jatkuvasti.
Oi että miten mua jännittikään!
Vartin yli 7 oli lähtö terminaaliin. Sitä ennen popsin paniikkikohtauslääkkeitä - en kuitenkaan kaksin käsin, vaikka niin odotinkin. Terminaalissa haettiin liput ja oltiin niin myöhässä että ei tarvinnut jonottaa putkessa, mikä oli suuri helpotus. Se oli se mitä pelkäsin eniten. Se että siinä olis paljon muita ihmisiä ympärillä. Iskä siis saatto mut laivan sisäänkäynnille asti ja siitä se sitte lähti töihin. Minä, mun ystävä ja paraskaveri jonotettiin sitte infossa hyttiavaimia, mikä oli aika jännää. Siinä oli niin paljon muita ihmisiä hillumassa, enkä oikein osaa suunnistaa laivalla mihinkään mahdollisiin piilopaikkoihin. Noh, kuitenkaan en piilopaikkaa tarvinnut, vaan kaikki meni hyvin.
Jonotuksen jälkeen suunnattiin sitte hyttiin, ja hytistä hetken päästä baariin.

Ylitin todellaki itteni ja menin läpi sen harmaan kiven, kävin nimittäin maissa! Pelotti kauheesti (ei kuitenkaan niin paljoa ku aamulla, olin nimittäin jo sen verran kekkulissa), mutta lähettiin silti suuntaamaan superalkoon, mikä oli pieni virhe koska siellähän ois kannattanu käydä viimesenä. Mun moka, ku kinuin ensimmäisenä superalkoon. Sieltä sitte koitettiin raahata kauheeta kasaa juotavia mukana, mistä ei tietenkään tullu yhtään mitään. Teitä ei ollu aurattu, joten kärryt kaatu itse kullakin vähän väliä. Loppujen lopuks lavat piti teipata kiinni, ettei tarvinnu pyllistellä Viron kaduilla kaljoja noukkimassa.
Se liikkuminen niitten juomien kanssa oli niin vaikeeta, että todettiin että tilataan taxi terminaaliin eikä liikuta enää minnekkään.
Laivassa sitte kotisuomeen paluuta ootellessa juominen  jatkui (mulla meni ihan törkeesti rahaa). Jossain vaiheessa se meni vähän sellaseks lepäilyks, ku mulla tuli raja vastaan, eikä yksinkertasesti viinakset enää uponnut.
Sitten kello olikin jo 8 illalla ja palattiin Suomeen. Tätä seuras kauhee juomien keräily. Varsinki ystäväni
juomien noukkiminen, siltä kun hajos kaikki sen lavat keskelle tietä.

Nyt on sitte kaikki raajat, kädet ja jalat, pahasti kipeenä. Ja pää myös, johon olen taas ihan itse syyllinen.
No, jaffaa ja buranaa naamaan.