Mulla on mennyt projektit vähän läskiks. Projektien tilalle on tullu alkoholi. Yrittämisen tilalle aikalailla juominen. Vaikka kännissä jaksanki yrittää enemmän. Liikkuu ulkona enemmän. Hymyillä enemmän. Mut en tiiä onko se kuitenkaan niin hyvä asia.
Liikun ulkona, mutta tosi vähällä ahistuksella koska oon kännissä. Saan kaikkii mahtavia ideoita, jotka aamulla masentuneena muistan. Hymyilen, mutta en aidosti. En enään aamulla.
Juominen helpottaa. Suurimman osan kännissäoloajasta luulen olevani ihan ku kuka vaan muu. Terve. Käyn baarissa, juttelen ihmisten kanssa. Mua jaksaa kiinnostaa. Jos oon menossa ryyppäämään, ni jaksan valmistautua. Jaksan käydä suihkussa ja ehkä jopa meikata.
Ennen kaikkea: mulla on jotain tekemistä. Yksin tai kavereitten kanssa.
Mitä muuta tekemistä tällasen ihmisen kanssa voi tehdä ku ryypätä. Ollaan parhaan kaverin kans kokeiltu käydä kahvilla ja teellä toistemme luona, mut puheenaiheet loppuu viidennen tunnin jälkeen. Kännissä voi sentään pelaa juomapeliä. Ja sammuu hymy huulilla. Ja laatat otsalla.
En oo alkoholisti, ihan oikeesti en ole. Tiedostan kuitenkin että mulla on pieni ongelma tän kanssa. Koska kännissä on kivaa. Helppoa.
Mutta ihan oikeesti ku asiaa aattelee, mulla ei oo varaa juoda näin paljoo.
Viikonloput mä ymmärrän, mutta ei arkisin. Ei arkisin.
Jos jaksan, koitan muuttua. Poistan näin aluks keskellä viikkoo juomiset. Yritän. En kyllä tiedä haluanko. En usko. Sit oon taas kaikki arkipäivät joku sairas ihminen.
Sit mun pitää kestää kuus päivää viikossa pahaa oloa.
Hyvä, että oot alkanut ajatella asiaa. Ja toi ois ihan mahtavaa että arkena juomiset jäisivät pois!
VastaaPoistaMusta tuntuu, että pystyt tähän. Muistaakseni sulla oli hetki sitten tipaton tammikuukin? Lisäks musta tuntuu että mitä enemmän pystyt hallinnoimaan juomistasi, sitä enemmän saat itsevarmuutta uskaltaa tehdä asioita selvinpäin. Koska jossain vaiheessa tajuut et sä uskallat tehdä asioita ilman alkoholiakin.
Mun yks vanha tuttava kärsi sosiaalisista peloista samaan aikaan ku minä aikoinaan. Me molemmat juotiin aika paljon, koska se helpotti oloa hetkellisesti. Alkoholin vaikutuksen alaisena pystyi olla rento ja iloinen. Se oli tosi tärkeää, koska muuten sitä ei hirveän usein pystynyt olemaan. Rento, mukava, sosiaalinen, hauska...
En usko minäkään että olisit alkoholisti. Ehkä sulla on jonkinlainen riippuvuus kuitenkin. Hyvin monilla on. Itsekin juon kerran viikossa ja voin myöntää olevani riippuvainen siitä. Olen miettinyt vähentämistä aina välillä.
Mieti asiaa niin että oot jo voiton puolella. Kaikki eivät tiedosta juovansa liikaa tai varsinkaan sitä mitä se tekee keholle ja mielelle. Sinä sen sijaan olet pystynyt katsomaan asiaa todella objektiivisesti ja kehittävästi. Se on musta merkittävää, ja hyvä lähtökohta muutokselle.
Kiitos taas kommentistas!
PoistaJoo tosiaan viime perjantain jälkeen päätin että nyt on tosiaankin vähennettävä.
Taidan minäkin olla vähän riippuvainen viikottaisesta alkoholimäärästä. Se on kivaa. Yksin tai hyvässä seurassa. Ja juon ihan humalahakuisesti, mitä taas terapeuttini ei ymmärrä. Alkoholistia musta ei kuitenkaan saa tekemälläkään, mä tosiaan pystyin siihen tipattomaan tammikuuhun ja aion pystyä aina kun tuntuu siltä. Jossain vaiheessa, ehkä jo ennen tammikuuta vois pitää uudestaan pikku breikin tosta juomisesta. Tai ehkä vähennän joka toiseen viikonloppuun. Who knows, ihan omien tunnelmien mukaan mennään.
Mun pointti tais nyt vaan olla se, että arkisin en tosiaan enää juo. :-D
Pakko sanoa, että nopeasti tuosta kasvaa alkoholismi, jos et vähennä, tunnen aivan liian monta ihmistä joilla juominen on luisunut käsistä.
VastaaPoistaIte masentuneena, paniikkihäiriön omaavana voin sanoa ettei ne ongelmat helpotu juomisella, paniikkikohtauksii tulee humalassakin, vaikka ei haluaiskaan uskoa sellaseen. Mutta voimia (:
http://www.sofuckinfun.blogspot.com/
... ja varsinkin sitte aamulla olo on kahta kauheempåi, ainaki mulla.
PoistaJoka tapauksessa alkoholistiksi en oo ryhtymässä, joten jos toinen vaihtoehto on vähentäminen ni niin sitten teen :)