Obsessive-Compulsive Disorder

Mun Continueous Improvement -prosessi sujuu toistaseksi ihan hyvin. Eilen lintsasin koska olin niin väsynyt.

Jokatapauksessa mm. toissapäivänä ja tänään oon lähteny poikaystävän luota kauppaan parhaan ystäväni kans, mikä on jo aika saavutus. Tänään jopa kaks kertaa, koska unohdin sipulit. Käytiin siinä samaan syssyyn yhessä kaupan lähellä olevassa baarissa vaikka sitte juhlistamassa naistenpäivää lonkeroilla.

Eilinen terapia meni ihan läskiks. Istuin vaan tuppisuuna 45 minuuttia. En yksinkertasesti vaan halunnu puhuu mistään. Oishan mulla toki asiaa... jotain jutunjuurtahan vois vaikka keksiä mun pakko-oireista. Inhottaa vaan ajatellakki niitä asioita. Lääkärinlausunnonki mukaan ne on niin kauheita että en pysty ääneen niistä puhumaan.

Pakko-oireita voin jotenki hallita. Välillä. Voin esimerkiks ajatella, että en saa tehä pakko-oirejuttuja ennen ku oon syöny jotain. Ja se toimii. Siihen asti kunnes mukaan tulee ns. poikkeukset. "No tää on poikkeus, voin mä nyt yhen tehä" - siinä vaiheessa mulla menee koko maailma sekasin, ja en muuta pystykkään ajatella.
Tai voi tsiisus jos sen ruokailun jälkeen unohdan ajatella uudestaan, että "vasta sitte ku oon syöny". Sillon niitä tulee sellasella vyöryllä, että huh huh. En ees itse pysy perässä siitä mitä kaikkee mun pitäs tehä.
Sulje hana. Avaa hana. Sulje hana. Avaa hana.

Näitten kans pystyn viel elämään. Ne ei oo mitään verrattuna mun pakkoajatuksiin. Niihin ei oo mitään hallitsemisjuttua. Niitä vaan tulee kun niitä huvittaa. Ja niitä tulee usein.
Ja kun niitä tulee, ei ne lähde pois.