En osaa oikein selittää mitä ajattelen. Yritän.
Ajattelen koulua. Ajattelen sitä, miten aion yrittää. Aion mennä iskän kyydillä koulun eteen. Ja vaikka jäädä itkemään autoon, jos en saa jalkoja liikkeelle. Mua pelottaa. Pelottaa niin saatanasti.
Musta tuntuu, etten selviä. Etten saa jalkoja liikkeelle. Jumiudun oven eteen, koska en osaa muutakaan. Osaan kuvitella sen olon. Se olo on avuton. Ja kukaan ei voi auttaa mua siinä. Itse pitää mennä sisälle. Itse pitää löytää luokka ja oikeat ihmiset. Itse itse itse. Itse pitää selvitä.
Kukaan ei voi auttaa.
En ole mikään uskovainen, mutta uskon Jumalaan.
Saatan päätyä rukoilemaan.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Niin no mikään pakkohan sun ei ole tehdä mitään mitä et halua ;) Mutta yrittää toki kannattaa.
VastaaPoista