*Sigh*

Eilen meni taas odotusten mukaisesti päivä dokatessa *sigh*.
Alottelin parhaan kaverin ja poikaystävän kanssa poikaystävän luona. Pelasin yhtä moottoripyöräpeliä ja Guitar Heroa. Olen täysin paska kummassakin. Poikaystävältä mentiin parhaan kaverin serkulle jatkamaan. Siellä oli myös sen serkun poikaystävä. Pelailtiin juomapelejä ja kuunneltiin musaa. Kymmenen aikaan matka jatkui ilman mun poikaystävää kohti Tillikkaa. Tarkotus oli pienen rellestämisen jälkeen mennä porukalla takasin poikaystävälleni, mutta toki mut feidattiin. Kun lähdettiin Tillikasta hirveen oksennusmäärän jälkeen kaikki lähti koteihinsa ja minä yksin tallustelin poikaystävälle. Tiesin koko illan että paras kaveri ei ole tulossa takasin, koska sitä alkaa kuitenkin väsyttää eikä se mitään ollut luvannutkaan. Parhaan kaverin serkun ja sen poikaystävän uudet suunnittelmat tuli mulle kyllä ihan yllätyksenä. Ne oli luvannu tulla mun kanssa takas mun poikaystävälle, mutta päättikin lähteä muualle. Haistatin pitkän paskan.
Olotilastani en ole yllättynyt, onhan mulla jo "vähän" kokemusta näistä ryyppäsyiltojen jälkeisistä darrapäivistä. Huoh.

Maanantaina iskä lähtee neljäksi päiväksi purjehtimaan. Eli toisin sanoen mulla on neljän päivän loma koulusta. Ihan vaan koska en uskalla mennä julkisilla. Aika surullista. Tyhmää olla poissa koulusta näin alussa. Ihmiset tutustuu paremmin toisiinsa ja opiskelee aineita, ja mä vaan möllötän himassa. No. Ehkä mä olen pienen loman tarpeessa. Tää viikko on ollut niin tajuttoman stressaava kun joka päivä pitää kohdata hirveä määrä ahdistusta. Joka ikinen päivä mä oon sinne kouluun kuitenkin selvinnyt, vaikka aamulla herätessä on jo sydän kurkussa. En ole ylpeä itsestäni. Olen vain ahdistunut. Ahdistunut siitä, että ensi viikolla pitää mennän taas kouluun, vaikkakin vasta perjantaina. Mutta musta tuntuu, että se kouluun meno on sillon paljon vaikeempaa kuin se olisi jos menisin maanataina. Poissaolot ei ole hyväksi mun terveydelle. Ne saa kouluun palaamisen ahdistamaan vielä enemmän.