Tänään alko koulu. Ärsyttävää ku en oo onneni kukkuloilla, koska selvisin. Olo on ihan... whatever.
Paska paikka, paskat ihmiset. Kuulostaapa karulta. Ja tiedän kyllä, ettei sais luoda mieleipiteitä näin nopeesti. Ehämmä tunne edes sieltä vielä ketään, ja mikä mä oisin muutenkaan tuomitsemaan. Kukaan ei oikeen vaan vaikuta sellaiselta, kehen ees haluaisin tutustua. Kamala miten hirveeltä ihmiseltä kuulostan. Mua ei vaan yksinkertasesti kiinnosta, enkä oikeen mahda sille mitään.
Koko paikka - ja koko hela hoito - vaikuttaa paskalta. Ei oo minkäännäköstä mielenkiintoa mennä sinne huomenna. Siellä ahistaa. Meijän luokan lähellä on vaan yks vessa, mihin pääsen piiloon jos paniikkikohtaus tulee, ja se ei oo siis mikään 20 ihmisen koulu vaan siellä on aika monta luokkaa. Y K S I vessa???? Mitä ihmettä...
En pysty syödä koulupäivinä ennen kouluun menoa enkä koulussa. Joten siihen aikaan kun koulu on loppumassa olen pyörtymiskunnossa. En uskalla edes juoda mitään ahdistuksen takia.
Isän pitää kuskata mut kouluun ja hakea sieltä. Mites sen työt? Jostain pitäis saada rahaa terapiamaksuja varten.
Huomenna ja perjantaina lähdetään retkelle. Tai siis kaikki muut lähtee. Ohjaaja ei hyppinyt riemusta kun kerroin, etten voi syödä, en voi liikkua koulun kanssa ulkona enkä edes pääse koko ens viikkona kouluun, koska iskä on purjehtimassa.
Fuck my life. Tää ahistus on ihan kauheeta.
Hyvää huomista koulupäivää minulle.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Take it easy. Ei kannata miettiä mitä kohta pitäisi tehdä, vaikka oiskin vaikee saada ajatukset muualle.
VastaaPoistaMullekin uusi koulu on aina sellainen, että aluksi vaan ihmiset ärsyttää ja tuntuu, ettei niitä halua edes päästää lähelleen. Ne ei kuulu mun elämään, eikä ole mitään syitä miksi edes päästäisin ne sinne. Se saattaa mennä ohi ja joku onkin vähän kiinnostavampi, tai sitten se ei ole ja voi vaan tajuta, että onkin oikeesti mennyt väärään paikkaan.
Upeeta että silti menit, vaikket osais olla ylpee itestäs nyt. Tai tunne olevasi iloinen.
<3
Niin, totta, ehkä mun pitäis ottaa vähän iisimmin. Kaikki aikanaan ja sitä rataa. Ehkä mä joku päivä tunnen kuuluvani sinne :) Toivotaan.
PoistaMitä koulua käyt? Ootko kiinnostunut opiskelusta? Jos sun ei tarvis käydä koulussa fyysisesti, niin riittäiskö sulla mielenkiintoa ja jaksamista siihen?
VastaaPoistaTuli mieleen etäopinnot, joita itse suorittelin lukion lopulla. Joissain kursseissa sain luvan tehdä kotona tehtäviä, jolloin ainoa fyysinen koulupäivä jostain kurssista oli koepäivä. Tokikaan en saanut kaikkia kursseja noin käydä, mutta joitain kuitenkin. Muistaakseni anoin lupaa aina rehtorilta koulupsykologin kanssa. Opeiltakin piti tietty asiaa kysyä.
Toi luvan anominen oli perseestä, mutta nuo etäopinnot helpottivat kovasti omaa koulunkäyntiäni. Sain parempia numeroitakin, kun sain kaikessa rauhassa keskittyä opiskeluun. Ilman paniikkia, vessajuoksuja jne...
Ainoa ongelma tossa on se, että jos ei tarvitse mennä kouluun usein, niin kynnys sinne menoon esim. koepäivänä suurenee. Mitä tutumpaa jokin asia on, sitä helpompi ja rauhoittuneempi on. Jos ei ole ollut koko kurssin aikana fyysisesti paikalla, niin paineet kasaantuu sille yhdelle päivälle.
Musta tälläisessä tilanteessa kannattaa kuitenkin miettiä mikä on itselleen parasta. Jos kouluun meno on tosi vaikeaa joka päivä, niin se rasittaa ja stressaa niin mieltä kuin kehoakin ihan hirvittävästi. Tän takia jokin muu vaihtoehto vois olla kokonaisvaltaisesti parempi.
Riippuen sun koulusta, voisin kuvitella sun olon hetkittäin helpommaksi etäoppilaana.
- Sipi
Asiasta kukkaruukkuun, miksi sun terapia maksaa? Luin tuon kohdan vähän ihmettyneenä, koska omani ei ole koskaan maksanut mitään. Tiedän kyllä, että on myös maksullisia terapioita, mutta niin... Käytkö yksityisellä?
Käyn siis valmentavaa koulutusta. Siellä kai valmistaudutaan ammatinhakuun sun muihin juttuihin. Luulisin.
PoistaOlen ollut aikuislukiossa etäoppilaana. Tein siis verkon kautta tehtäviä, ja sainkin yhden kurssin suoritettua. Mikä oli siis aika hyvin, ottaen huomioon kuinka vaikeeta se oli mulle. Pidän opiskelusta, mutta kiinnostus ei oikeen riitä yksin opiskeluun. Se on vaan jotenkin liian hankalaa mulle.
Joo siis mä käyn yksityisellä. Mun terapia maksaa itseasiassa aika paljon. Nyt on ollut pari vuotta vähän helpotusta, kun Kela on tukenut ja maksanut osan käyntikerroista. En tiedä miks mulle ylipäänsä valittiin sellanen terapia mikä maksaa, kun ilmasiakin on. Tais olla niin että joku suositteli tätä mun terapeuttia ja siitä se sitten lähti. Oon käynyt siellä niin pitkään, etten enää kyllä haluis vaihtaakkaan. Tuntuis siltä, että monen vuoden työ valuis alas viemäristä jos pitäis vaihtaa terapeuttia.
Okei. Hyvähän se on pysyä siinä, jos se on hyvä! :) Uudelle terapeutille pitäis sit taas selittää kaikki uudelleen.
PoistaOnko tuo sun koulutus pitkä? Ootko jo kauan ollut siinä vai alkoiko se vasta?
Hyvästä en tiiä, kun ei oikeen oo mitään mihin verrata :D Faijalla on vieläkin aina välillä tapana kysellä, että toimiiko se terapia ja onko se nyt sitte hyvä se terapeutti. En oikeen osaa vastata koskaan.
PoistaVuoden kestää koulutus, mutta siellä on pari tyyppiä, jotka on ollut siellä jo viime vuonna. Eli kai sinne voi sitte uudestaankin hakea?
Alkoi vasta, viime tiistaina. :)
Okei. :)
PoistaNyt vaan tsemppi päälle! Tiedän, että sulla on rahkeet siihen, viime keväänäkin oli :) Muista kannustaa itseäsi. *voimatsemppihali*