Smiling(ish)

Värjäsin hiukset. Punaruskeet tuli, vaik hain jotain ihan muuta. Tilasin myös vaatteita ja koruja. Enpähän voi käyttää tekosyynä sisäänjäämiselle, että ei oo vaatteita. Tilasin kyllä jotain mistä en tiiä kehtaanko käyttää. Mieli tekis. Ehkä mä vihdoinki voisin uskaltaa pukeutuu niin ku haluan. Jos joskus oon niin rohkee että pääsen ulos, voisin ihan hyvin näyttää miltä haluan. Se vaatii kuitenki paljon vähemmän rohkeutta multa ku se uloslähtö. En haluu enää olla toppi ja lökäri hissukka. Haluun uskaltaa käyttää farkkuja ja normaaleja housuja, enkä aina lökäpöksyjä. Jotenki kireissä housuissa ahistaa enemmän. Mul on kai lökäreitten kanssa sellanen tunne, että jos paniikki iskee ni pääsen mun housuihin piiloon. Sama laukun kanssa. Sen on pakko olla valtava! Näin mä kannan mukanani kahta piilopaikkaa, joihin en luultavasti kuitenkaa kokonaa mahu. Enkä mä nyt keskellä Helsinkiä alkais mun housuihin tai laukkuun kaivautumaan, vaikka mahtuisinki :D
Nyt siis kuitenki tilasin vähän kireempiä housuja. Harjotus tekee mestarin ja joku päivä mä onnistun kuoriutumaan mun lökäreistä. Vaikka silleen, että hengaan sitte vaa himassa mun uusissa housuissa.

Nyt mun kädet syyhyy Yves Rocherin mainosta kohti. Mua vetää aina puoleensa kauheesti tilaajalahjat ja kaikenmaailman kaksiyhdenhinnalla -alennukset. Ja nythän ne mainostaa kumpaakin, maksais vielä postimaksutki! Pitää ehkä viikonloppuna kysellä äidiltä, jos se vaikka tilais mun kanssa jotain.
Shoppailu on siis ihan kivaa välillä, jos löytää jotain mitä innolla sitte oottelee. Tilailen siis vaatteeni (ja meikitkin tällä hetkellä) netin välityksellä, ja siinä tohinassa unohdan aina mitä tilasin. Siinä sitte innoissani ootan sen pari viikkoa - mikä niillä aina mun kohdalla kestää koska, Matti Myöhäinen kun olen, kaikki on aina hetkellisesti loppuunmyyty - että saisin vaatteet kokeiltavaks. Välillä kauhistelen, että mitä kauheuksia on tullu tilatuks, mut välillä sitte taas löydän paketista jonkun ihanan aarteen riemunkiljahdusten saattelemana.

Oon paljon paremmalla ja pirteemmällä tuulella ku eilen. Jaksoin jopa hymyillä terapiassa. Siellä se terapeutti koittaa saada mua aina lähtemään ulkoilemaan sen kanssa. En suostu. "Unohdan" aina lapaset kotiin. Jotenki kauhee ajatus muutenki koko uloslähtö ja vielä sen kanssa. Pelottaa, että saisin paniikkikohtauksen. En haluu että kukaa on koskaa näkemässä sitä tilannetta. Ikinä.

Mulla on kaiken kaikkiaan ollu ihan hyvä päivä tänään yhtä pikku ahdinkoa ja almostpaniikkikohtausta lukuunottamatta.
Odotan innolla huomista. Toivottavasti mikään ei onnistu nyt pilaamaan mun tunnelmia. Toivottavasti tää reippaus kestää huomiseen.