OCD

Tämä teksti on kokonaan omistettu mun, ah, niin iki-ihanalle OCD:lle (Obsessive Compulsive Disorder tai joku vastaava). Ihan vaan varotuksen sana kaikille, joilla on pakko-oireita. Kokemuksesta tiiän, että muiden pakko-oireet voi jäädä itsellekkin päälle. Been there.

Mulla on ihan liikaa pakko-oireita.
Ihan ku niitä tulis koko ajan lisää. Ne on todella pinnassa ja koko ajan mun mielessä.
Osaan niistä olen saanut jonkinlaisen hallinnan. Saan tehdä tietynlaisia pakko-oireita vasta sitten kun olen vaikka juonut vettä. Mutta vaikka pystyn niitä tolla tavalla siirtämään, pitää mun silti ajatella niitä koko ajan. Pitää koko ajan muistuttaa itseäni, etten saa tehdä niitä vielä, vaan vasta sitten kun... Mulla on pakko-oireita kahteen eri tarkotukseen. Toisilla pelastan itseäni ja toisilla muita. Vain näitä jälkimmäisiä olen onnistunnut siirtämään. Se toimii niin, että käännän sen ajatuksen väärinpäin. Normaalisti ajatus menisi niin, että jos en tee jotain niin joku kuolee. Olen kääntänyt sen niin, että jos TEEN jotain niin joku kuolee. Se toimii, ei tarvitse naputtaa tai tehdä jotain tiettyä määrää. Mutta mun pitää ajatella asiaa 900 kertaa päivässä. Joten ei sekään ole ihan  helppoa. Ensinnäkin sen takia koska menen ihan sekaisin. Okei, olen jo.
Toisilla pakko-oireilla pelastan itseäni. Jos en tee jotain niin mulle tapahtuu jotain pahaa. Jos laitan ensin sukan oikeeseen jalkaan niin mulle tapahtuu jotain. Jos teen jotain kaks kertaa niin mulle tapahtuu jotain pahaa. Näitä en siis pysty siirtämään. Ei voi muuta sanoa kuin, että voi porkkana tai joku vastaava

Nää on siis koko ajan pinnassa. Koko ajan mielessä, eikä ne mee pois sen jälkeen kun olen suorittanut pakko-oireen. Ne vaan pysyy mielessä. Jään laskemaan, että teinkö nyt oiken. Riittääkö kerrat. Kumpaan laitoin ensin saippuaa, vasempaan vai oikeeseen käteen? Kumpi sukka meni ekana jalkaan, monta perunaa söin, monta huikkaa otin limusta. Otinko isoja vai pieniä huikkia. Kuinka monta isoa ja kuinka monta pientä. Sitten pitää vielä ottaa keskikokosia huikkia, koska kokoja ei saa olla kahta. Otinko keskikokosia huikkia tarpeeks? Kuinka monta otin yhteensä.

Nyt mulla on alkanut tulla vaikeuksia niiden muidenpelastamispakko-oireiden siirtämisen kanssa. Se ei enää meekkään ihan niin. On esimerkiks poikkeuksia, sellasia kertoja millon niitä saa tehdä. Tai siis pitää tehdä. Ugh.

Pakko-oireet voi siis liittyä joka asiaan, ihan mihin vaan. Ja näitä tulee koko ajan lisää. Ja kun kerran teen, kun kerran mietin vahingossa huikkien määrää, pitää niitä miettiä joka kerta.

Terapeuttini mukaan luulen, että oon kaikkivaltias. Kuulostaa ehkä siltä, myönnän, mutta en luule... Vai?