sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Olin onnellinen, mitä sä luulit?

Isä jauhaa mulle päivittäin jostain hypnoosijutuista. Se uhkailee, että vois varata ajan hypnotisoijalle mua varten. Se myös jauhaa rentoutumisharjotuksista. Se jopa osti CD:n sisältävän kirjan, joka kertoo rentotumisesta. Voi että. Kai mun on pakko sitä vilkasta kun se on niin hehkuttanut näitä juttuja.

Eilen menin parhaalle kaverilleni poikaystäväni kanssa jatkamaan perjantaista menoa. Eli alkoholia ja hyvää seuraa. Oli oikeen hauskaa ja hymy oli herkässä. Koitettiin mm. rakentaa hattuja sanomalehdistä. Sillä oli sellanen tarkotus, että oltais saatu poikaystävälle "aasihattu" kun se istu keittiön nurkassa. Viisaat päämme lyötiin parhaan kamun kanssa yhteen, googlattiin ohjeet ja alettiin taiteilemaan. Eihän siitä hattua tullut. Ei läheskään. Poikaystävä tuli ottamaan ohjat käsiinsä ja näpers ilman ohjeita oikeen kunnon merimieshatun ittellensä. Paras kaveri myös kokkas mulle, koska tietää, että oon vähän ruoan perään. Omnomnom.
Siitä sitten suht yömyöhään lähdettiin poikaystävän kanssa käymään mun äidillä hakemassa mun tietokone JA jatkettiin matkaa poikaystävän luokse! En muista koska viimeks oisin omin jaloin kävelly sen matkan. Ajatella, ihan ilman autokyytiä.

Jalat tuli tosi kipeeks, mutta oli se sen arvosta kun sai kävellä poikaystävän kanssa käsi kädessä pikkusessa vesisateessa. Olin onnellinen. Koitin napata taivaalta tippuvia vesipisaroita huulilleni. Koska viimeksi oon tehnyt niin?

Poikaystävä sanoi mua kauniiksi. Minua? Palloksi lihonutta, isoa tyttöystäväänsä. Minua, joka oli ilman meikkiä ja kalpea kuin haamu.
Mun on pakko tehdä itselleni jotain. Jos ei terveyden niin parisuhteen takia. Vaikka se kuinka sanois mua kauniiks, niin mua hävettää olla sen edessä näin isona. Just ja just saa kädet mun ympärille kun halataan. Okei, nyt mä liiottelen. En myöskään halua, että vanhat tuttuni muhun törmätessään kuiskivat toisilleen, että paljonko olen lihonut. Enkä halua kuulla, että "maha sisään". En ylipäänsä halua muistutuksia siitä, että olen lihonut. Levinnyt.
Se sattuu.

4 kommenttia:

  1. Oot ihana ja kaunis, muista se! :)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Sori etten oo ollu missään kontaktissa, hegessä mukana kuitenkin ja lukenu kaikki postaukset. On ollu vaan ihan liian sekava tilanne itsellä. Pian onneksi nähdään (:
    Voimia, olet kaunis!

    VastaaPoista

Ps. rakastan kommentteja :)