Happy Birthday... to me :)

Nyt oli kyllä sellane saavutus että oksat pois! Kävelin sunnuntaina äidin kanssa mun poikaystävän luokse äidiltä! Olin siis ihan tajuttoman paniikissa ku lähdettiin, mutta se meni hyvin. Tosi hyvin. Tämä se vasta oli edistysaskel. Se oli pisin matka minkä oon vuoteen kävellyt, enkä saanut paniikkikohtausta. Pysähdyttiin kyllä kaljoilla - äiti-tytär laatuaikaa :) - Tillikassa, mutta emmä missään humalassa ollut.

Tänään! Tänään on mun synttärit. Täytän siis 20 vuotta. Hui kamala, mähän saan jo viinaa Alkosta. Tähän mä voisinki lopettaa vanhenemisen. Tää ois hyvä ikä. En haluu vanheta enää. En saa mitään koulujuttuja tai sellasia aikaseks näitten mun paniikkikohtauksieni kanssa. Joten tähän ois hyvä lopettaa. Kymmenen vuotta ku on ohi hurahtanut ni oon 30. En luultavasti oo vieläkään saanu mitään aikaseks. Mitä jos asun sillonki vielä kotona vanhempien kanssa? Musta tulee peräkammarinpoika. Mitä jos en oo kouluttautunu mihinkään enkä pysty olemaan ees töissä? Musta tulee sossupummi. Kyllä sossussa saa mun mielestä juosta jos haluaa. Mutta ite en haluis koko elämääni siellä juosta.

Tähän loppu nyt märehteminen, koska tänään on bileet ja mun pitää olla ilonen :)
Paikalle on tulossa mun mielestä aika paljon porukkaa, tai ainaki meijän kämpän kokoon nähtynä. Ja tuolien määrään.
En malta odottaa. Tänään myös ajattelin kokeilla kävellä tohon Alkolle ostamaan itse mulle viinapullon. Jos en pysty, ni joku muu käy hakemassa sen, mutta toivon että pystyisin. Ois ihanaa ostaa itse ekaa kertaa omat viinansa. Siitä menee kyllä sitte kuva facebookkiin :D

Oon täl hetkel aika onnellinen. Saan niin paljon synttärionnitteluja, ihana tietää et ihmiset muistaa et oon elossa. Oli se sitten vaikka vaan facebookin ansiota.