Hit the road fat

Mä olen valitettavasti ollut aika alkoholipitoisissa tunnelmissa jonkun aikaa.
Ekaks oli mun synttärit viime keskiviikkona. Sitten oli hyvän ystäväni synttärit lauantaina.
Muuten vaan dokasin maanantaina. Ja eilen oli parhaan kaverini serkun synttärit. Eihän sillä viinalla välttämättä tarttis aina läträtä, mutta mä nyt oon tällänen. Seurassa juodaan jos muutkin juo.
No nyt on olo sellanen että tarttis vähän rauhottua ja poikaystävältä lähdinkin aamulla iskän kyydillä äidin luokse viettämään hiljaiseloa. Oon tän tarpeessa. Kroppa huutaa lepoa. Eikä tästä muutenkaan mitään haittaa ole. Ens perjantainkin ajattelin viettää selvinpäin (mitä ei hirveen usein tapahdukkaan), koska lauantaina kuitenkin otan vähän kupposta kun menen parhaalle kaverille juhannuksen kunniaks grillaamaan.

Nyt ei taas tule mitään hirveen syvällistä tekstiä, kerron vaan vähän mun viimepäivistä.

Lauantaina oli siis mun hyvän ystävän - johon tutustuin sairaalakoulussa - synttärit. Mulla tais olla aika tylsää, mutta muilla oli kuulemma ihan huippukivaa, mikä on tietysti hyvä juttu. Mulla vaan ois voinu olla vähän kivempaa, mutta sillon olin vähän yksinolon tarpeessa, joten karkasin mm. puolen tunnin pituselle röökille ulos.

Maanantaina tulin bussilla isältä poikaystäväni luokse. Se oli mulle siis suuri saavutus vaikkakin iskä seuras autolla perässä. Iskä kyllä tukee mua ja koittaa auttaa parhaansa mukaan. Aivan upeeta!
Oon erittäin ilonen, että tulin bussilla. Stressinlievitykseks kyllä menin sitte yhen ystäväni kanssa parille kaljalle. Olin kyllä aika ahistunut vielä sillonkin, että ei se paljoo helpottanu. Eikä tietenkään tee paniikkihäiriöiselle muutenkaan hyvää olla koko ajan kalja kourassa. Mutta oli ihanaa viettää vähän aika tän mun ystäväni kanssa, ja ei ollu oikee muutakaan paikkaa mihin mennä ku baari. No, two steps forward, one step back.
Jokatapauksessa oon ylpee itestäni. Siitä että selvisin poikaystävälle asti.

Keskiviikon terapian peruin koska tiistai-iltana piti olla parhaan ystäväni serkun synttärit. Maanantai-iltana sain kuitenki uuteen ihanaan puhelimeeni viestin, että luvassa ois päiväkännit. Kello 10 aamulla pitäis tavata tän synttärisankarin kotona ja vähän juhlistaa sitä. Pohdin siis hirveästi, että perunko mun tiistaisen terapiatunnin, jonka jälkeen terapeutti muutenkin jäis kesälomalle. Mulla oli ahistuksen poikanen pinnassa ja humalahakuinen juominen kesken. Pelkäsin kyllä sitä ahistusta aika paljon, mutta päätin silti kokeilla terapiaan menoa. Iskä tuli hakemaan mut puol neljältä terapiaan, ja kyllä siellä juttu luisti asioista mistä en ennen oo maininnutkaan. Tais olla sen pikku humalan syytä. Oletin aluks että terapeutti heittäis mut ulos, mutta tais pitää tärkeempänä viimesen tunnin - ennen siis sen kesälomaa - käyttöä.

Nyt tämä juominen kyllä meni vähän yli, kun kännissä terapiaankin menin. Aion vahvasti pitää huolen siitä että tää oli once in a lifetime kokemus, vaikka se viina saikin mut puhumaan.

Aikasemmin koitin rajottaa juomista, mutta nyt sen tekee vähän vaikeemmaks se, että mulla ei ole mitään tekemistä kun terpiakin loppui. Mulla on vaan vapaata viikosta toiseen seuraavat pari kuukautta.
Vähän hirvittää, että miten ton juomisen käy. Oon ennenkin juonu aika paljon - kalja virtaa vähintään kerran viikossa. Tiedän, että se on aika paljon. Mä myös lihon vaarallista vauhtia, kiitos kaljan ja roskaruoan mitä sitten kännissä ja darrassa popsitaan.

Juhannuksen grillauksen jälkeen alotan laihdutuskuurin. Pakko tehä jotain, ennen ku oon pyöree kun lihapulla. Tähän mun laihdutuskuuriin kuuluu myös alkoholin vähentäminen. Ei yksinkertasesti oo varaa juoda ku se kerran viikkoon, mutta ajattelin että sitäkin vois vähentää. Varmaan edelleenkin juon kerran viikossa kaljaa, mutta taidan juoda vähän vähemmän kun sen 12.

Dokaamista en kokonaan aio lopettaa, en. Mutta mun on pakko muuttaa mun elämäntapoja terveellisemmäks, niin  kauan kun mun jalat vielä kantaa edes vähän.