Laatuaika paras aika

Joo mulla oli tosiaan tossa torstaina( ? - ajantaju taas ihan hukassa) päälääkäri.
Mitäs siellä, kyseli että mitä kuuluu ja miten menee. Onko asiat muuttunu huonompaan vai parempaan suuntaan vai onko muuttunu ollenkaan. Vastailin nätisti parhaani mukaan. On se kyllä aika vaikeeta. Kertoa aina että miten menee ja miten lääkkeet vaikuttaa... Munhan ne vastaukset pitäis tietää, mutta ku aina ei osaa kertoa.
Unohdin kokonaan puhua osastolle menemisestä, vaikka tarkotus oli. Ens kerralla sitten. Ihan hyvin se kai sitten meni, vaikka en oikeen osannutkaan puhua.

Poikaystävän luona sain asioita vähän selvitettyä. Saarnasin parhaalle kaverille ja poikaystävälle mun väärin kohtelusta ja kerroin myös että oon vähän mustasukkanen kun ne välillä viettää aikaa yhdessä. Ihanaa että ne tulee toimeen niin hyvin - ois kauheeta jos ne ei vois sietää toisiaan - mutta välillä ne tulee toimeen liian hyvin :D Sekavaa, tiedän. Eihän se oo niitten vika etten pysty menemään niitten kanssa kauppaan hakemaan juotavaa, tai etten aina oo baari kunnossa. Mun mielestä ne vaan vois sillon jättää menemästä baariin. Itsekästä, mutta en voi mitään. Oon niin kateellinen niille ku ne saa viettää normaalia elämää. Ja toimia niin kuin mun pitäis niitten kanssa. Mähän se oon kenen pitäis mennä parhaan ystävän tai poikakaverin - tai molempien - kanssa kauppaan hakemaan juotavaa. Ei niin, että ne menee yhessä ja mä venaan poikaystävällä.

Perjantai oli mahtava! Mulla oli kyllä kahen päivän ryyppyputki ja olo on nyt sen mukanen. Torstaina se alko ja oli ihan ookoó meno. Mutta perjantai, ah! Aloteltiin poikaystävän luona ja sinne sitten tuli pari poikaystävän kaveria mun, parhaan ystävän ja poikaystävän lisäks. Siellä ku oltiin tarpeeks kauan ryypiskelty lähettiin Daisariin (yks suht lähellä oleva baari) (menin kävellen, ja onnistuin kyllä vain sen takia ku olin kännissä - jee silti!) Siellä oli ihan mahtavaa laatuaikaa parhaan ystäväiseni kanssa. Ja se laatuaika jatkui poikaystävän luona viideltä aamulla kun oltiin tultu takasin. Kaikki muut oli sammunu ja me tanssittiin ja naurettiin. Paras ystäväni joutu jäämään yöks, koska poikaystävä oli piilottanu sen kengän eikä saatu sitä hereille kertomaan missä se on. Aamulla siinä oliki ettimistä, kun poikaystävä ei muistanu mihin sen piilotti. Oli hauskaa. Just näin mun kaikkien päivien pitäis mennä. Ei siis baarissa ja dokaamassa, vaan niinku normaalisti.

Ilman paniikkia ja ahdistusta.