Dumber than ever

Vihaan itseäni.

Musta on tullut tyhmempi vuosien varrella. Vajaampi? Miten se on edes mahdollista? Yleensähän ihmiset kehittyy parempaan suuntaan...

Olen tyhmä. Olen idiootti. Törmäilen kaikkeen. Rikon kaiken mihin kosken. Sotken. Olen yksinkertaisesti... vajaa. En saa mitään aikaseksi. Vihaan tätä. Toissapäivänä rikoin mun kauniin läppärini kannen. Olin laittanut siihen teippiä - älkää kysykö miksi - ja kun irrotin sen, lähti tietokoneeni kannesta koristelu irti. Voi paska. Sanoin asiasta kaverilleni ja hän kysyi miksen laittanut vaikka sinitarraa mieluummin. Ja miksi ylipäänsä laitoin koristelun päälle teippiä.
 Musta on ihan yht'äkkiä tullut todella vainoharhainen. Olen siis koko sairasteluni ajan ollut vainoharhainen, mutta tätä tilannetta ei voi edes verrata aikaisempaan. Mistä ihmeestä tää johtuu.
Pelkään, että ihmiset katsoo mua, näkee mut. Ja se ois kauheeta koska olen läski ja ruma :D ei naurata. Itsevarmuutta ei vieläkään ole löytynyt. Ei hitustakaan.

Voiskohan tää johtuu lääkkeistä? Saako lääkkeet ihmiset jotenkin idiooteiksi...

Tänään lääkäri tuli käymään äidin luona. Puhuttiin ja nostettiin yhden lääkkeen määrää.

Lääkäri lyttäs mun haaveeni. Kerroin sille vihdoinkin keksimäni haaveammattini ja se sanoi, ettei se ole realistinen. Että muiden saman ammatinharrastajien kanssa kilpaillessa, en pärjäisi. Mielestäni hän puhui alentavasti ja mulle tuli tosi tyhmä olo. Enhän mä pärjäiskään, miten mä olin onnistunut toisin luulemaan. Erehdyin.