Just breathe

On vähän vaikeaa.

Eräs mulle todella tärkeän ihmisen äiti kuoli. Pidin siitä ihmisestä todella paljon. Jos musta tuntuu näin pahalta, en osaa edes kuvitella kuinka pahalta tuosta minulle tärkeästä ihmisestä tuntuu. Enkä osaa auttaa mitenkään. Viime perjantaina lähdin hänen kanssaan hänen äitinsä vanhalle kämpälle, jossa tapasimme muut perheenjäsenet. Kaikki vedimme kännit suruumme. Se oli ihan sanoinkuvaamattoman surullista. En saa tätä asiaa mielestäni. Kuinka ihmeessä voisin auttaa? Yritän olla tukena, mutta se ei riitä! Pitäisi olla jotain, mitä voin tehdä... Joka kerta kun tää asia tulvahtaa mieleeni, tulee mulle todella paha olla.

Mulla on voimistunut pakko-oireet. Nyt niitä on vielä enemmän kuin ennen, jos ees mahdollista. Nyt ne on mutkikkaampia ja vaikeempia. Niitä on todella vaikea toteuttaa, koska välillä ne on ristiriidassa keskenään. Pelkään vaan, että joku kuolee taas.