Gross

En ole katsonut sarjoja ollenkaan viikkoon. Kaikki aikani on mennyt uusille kavereilleni puhumiseen. Olen siis saanut uusia kavereita yhden sivuston kautta. Ne ihmiset on ihania. Hauskoja, avuliaita ja kilttejä. Tulen tosi iloiseksi aina uuden viestin saadessani.

Löysimme äidin kanssa erään merkinnän yhdestä sattuneesta tapahtumasta. Yksi perverssi juoppo ahdisteli mua ollessani 6-vuotias. Puhu törkeyksiä ja piti musta kiinni. Siitä on monen monta vuotta, mutta muistan edelleen tarkalleen mitä tuo mies mulle sanoi. Se on niin törkeetä tekstiä, etten viitti kirjottaa sitä tänne.
Olo on jotenkin epätodellinen. Sain tietää tarkan tapahtumapäivän tilanteesta, joka aiheutti mulle paljon pelkoja. Ällöttää. Jotenkin iski kovaa ja korkeelta, että sellasta paskaa on oikeesti tapahtunut mulle.
Mun tekisi kauheesti mieli kertoa, miten tää tapahtui, mutta koska yritän pysyä anonyymina (joku saattaisi tunnistaa mut siitä) ja olen "hieman" vainoharhainen, en uskalla. Ehkä voisin, jos saisin rajattua blogini vain kutsutuille lukijoille, mutta kun mulla on pari anonyymia lukijaa, en viitsisi.
Jos saisin rajattua lukijani, voisin myös kertoa tarkemmin asioista, jotka tekee mut iloiseksi. Nyt en voi, koska olen vainoharhainen.
Tätä pitää harkita.

Olen ollut viikon lomalla koulusta, enkä usko, että menen maanantainakaan. Mulla taitaa olla hieman vatsataudin poikasta, joten jään suosiolla kotiin. Mulla pitäisi myös olla kasa koulujuttuja tehtynä ensi viikoksi lomailuni takia, mutta en ole vielä edes aloittanut. Viivyttelen. En millään jaksaisi. Viimeinen ajatus eilen ennen kuin nukahdin oli, että tänään ne teen. Ja mikä oli eka asia mitä tein kun heräsin? Avasin koneen of course. Ei tietoakaan koulujutuista.

Nyt pitää tsempata.