Mitäs mulle... Eipä mitään uutta. Vieläkään en uskalla liikkuu ulkona. Vieläkin haluun ulos.
Eilen kävin ostarilla kaupassa. Se on aika pitkä matka mulle. Vähintään viiden kivenheiton päässä. Ja sillonkin pitää heittää aika helvatan pitkälle.
Tänää oli tarkotus mennä mun poikaystävän veljen luokse maistelemaan, mutta en kehtaa mun ulkonäkö- ja itsevarmuusongelmien takia. Boohoo. Oisin saanu iskältä kyydin sinne ja takas, mutta nyt on kyllä siirrettävä asiaa siihen asti kunnes mun itsevarmuus on ees vähän plussan puolella eikä -3583720.
Iskä vähä niinku käski mua alkaa pitämään päiväkirjaa mun ulkonaliikkumisista. Se sano että se hommaa mulle vihon, johon mun pitää sitte kirjata aina, että kuinka pitkän lenkin tein, kuinka kauan se kesti, miltä tuntui ja oliko hyvä vai huono päivä. Ideana ihan hyvä, oon vaa aika huono pitämään kiinni kaikista tällasista projekteista. Ehkä mä yritän.
Vieläkään en oikeen oo osannu vähentää syömistä. Ruoasta tulee niin hyvä olo. Nyt kyllä muutaman päivän ajan oon oksentanu kaiken minkä oon syöny. En tiiä miks. Jotenki ei vaan oo pysyny sisällä.
Ehkä mä alan pitämään myös ruokapäiväkirjaa? Jos vaikka saisin siitä jonkun "wake up call" tyylisen jutun ja lihominen vähenis. Who knows.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)