The one with my thoughts

Mul on fobioita vaikka muille jakaa. Ne on sellasii et ne on vähä niinku koko ajan päällä, niit ei voi vältellä. Pelkäisinpä vaikka teepusseja ja herneitä mieluummin kun näitä. En tiiä oisko se siis yhtään "kivempaa" mut ainaki niit vois vältellä. Voisin ihan hyvin jättää teen juomatta ja herneet syömättä. Tai pelkäisin mieluummin vaikka korkeita paikkoja. Mun ei ois pakko kiivetä mihinkään Mount Everestille, mut jos haluisin kohdata pelkoni, ni voisin yrittää. Jos en haluis kohdata pelkoani, ni voisin vältellä korkeita paikkoja. Näitä juttuja mitä pelkään ei voi vältellä. Ne on yksinkertasesti koko ajan päällä, niin sanotusti. Tarkotuksenani ei oo kuulostaa teepussi- ja korkeenpaikanpelkoja vähättelevältä, ei todellakaan. Ehämmä tiedä miten kauheita pelkoja nekin saattais olla. Mun pointti oli nyt vaan se, että niitä vois ees jotenki vältellä. Luulisin ainakin.

Mun takatalvirukousta ei kuultu, vaan kesä on tosissaan tulossa. Hitto. Nyt vaan sitte toivomaan huonoja kelejä, vaikka sitte ilman lumisadetta. Ulkona on nytkin niin ihana ilma, että mua ahistaa varpaisiin asti. Kesä tulee ihan oikeesti, enkä oo lähellekään kunnossa. En todella lähelläkään. Enkä vieläkään usko että tuunkaan.
Faija sanoo että oon oikeella tiellä, ku pystyn kävelemään mun parhaalle kaverille. Se asuu niin lähellä, ettei se oikeen tunnu minkäänlaiselta saavutukselta. Kyl mä muistan ne ajat, jollon en pystyny ees taloa kiertämään. Oonhan mä eteenpäin menny: nyt kävelen ihan reippaasti koko korttelin ympäri. Se ei vaan tunnu enään saavutukselta. Jotenki tuntuu että oon jämähtäny paikoilleni.

Ja jotenki oon varma etten pysty menemään minnekkään koko kesänä. Että tää kesä on vielä paskempi ku viime kesä.

Ja muuten, kesällä tulee vuos siitä ku alotin uudelleen kotona istumisen. Yleensä tää jakso on kestäny puol vuotta ja sitte oon tullu parempaan kuntoon.
Tän tajuttuani oon vieläkin varmempi etten tuu terveeks.