Ups.
Mähän lopetin keskellä viikkoo juomisen. Tai niin luulin. Eilen kuitenki mun kaveri houkutteli mut maistelemaan, joten vähän niinku vahingossa pyörsin pyhät päätökseni (kävin kyllä kaupassa sen alkoholin eteen, joten jotain positiivistakin löytyy). Ei oo eka kerta. No, uus yritys ens viikolla. Oon vaan niin huono sanomaan ei, ylipäänsä missään asiassa. Varsinki jos on kyse jostain mikä houkuttelee tosi paljon, just niinku alkoholi. Tai ruoka.
Lauantaina mun hyvä ystävä on pitämässä pienet pippalot ja mut on kutsuttu. En tiiä kehtaanko mennä. Jotenki hävettää minkä näkönen oon. En oikeen kehtaa ees ulkona liikkua. Tai no ainaki hävettää tosi paljon. Ehkä asialle pitäis tehä jotain? Kuhan vaan jaksais...
Se on hirvee tunne kun kuvittelee, että näyttää joltain, ja sitte näyttääki vaikka kamerassa ihan erilaiselta.
Vihaan sitä. Ja vihaan mun peilikuvaa.
Ällöttää. Jo pelkkä ajatus siitä, että miltä näytänki muitten silmiin saa mut masentumaan tosi syvästi.
Asiaan on tultava muutos.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)