START

Olo on hyvä. Jos ei lasketa mun päässä pyöriviä pakko-oirejuttuja. Koitan hokee että saan tehä seuraavan vasta sitte ku oon syöny, mut ei täst oikee tuu mitää. Lasken tahtomattani kaiken. Monta tupakkaa oon polttanu, monta kupillista teetä oon juonu. Montako lusikallista niissä oli yhteensä sokeria. F*** this shit.
Jos tätä ei lasketa, ni olo on suht hyvä. Reipas.

Tuntuu, että pystyn tähän. Elämänmuutokseen. Alotetaan pienistä jutuista.

Viimenen kahvikupillinen meni eilen ja tää aamu lähti käyntiin teellä. Kohta siivoon mun jättimäisen laukun ja järjestelen maitohappobakteerit sun muut terveyspillerit niin että löydän ne helposti. Että ku kaivan aamulääkettä ni käteen osuu myös RELA:t. Pistän puhelimeen muistutuksen, että muistan vaihtaa äidin kans meijän Aloe Vera -pullot. En voi siteää sitä makua mikä mulla on.

Koitan aikuisten oikeesti pitää vähä huolta itestäni. Paljoo en jaksa, mutta vähän on parempi ku ei ollenkaan.

Kun puhun elämäntapamuutoksesta, en siis todellakaan tarkota terveeks tulemista. Koska siihen en pysty. Aion kuitenkin jatkaa taas Continueous Improvementtia. Ainaki vähän. Sen verran ku jaksan. Mikä ei taida olla hirveesti.

Osa mun elämänmuutoksesta siirtyy vasta huomiseen mun OCD:n (pakko-oireinen häiriö) takia. Syynä on tällä kertaa päivämäärä. Tänään teen jotain viimesen kerran (2.4) ja huomenna (3.4) muutan tapani. Tällä "rituaalilla"
siis suojelen mun vanhempia ja eläimiä. Numero 2 tarkottaa mun isää ja poikaystävää kun oon jommankumman luona. 2 tarkottaa myös mun parasta ystävää ja sen kissaa. 3 tarkottaa mun kissaa, koiraa ja äitiä ja numero 4 tarkottaa eläimiä ja äitiä kun oon niitten luona. Sekavaa? No kidding.

Jokatapauksessa. Pystyn pieneen muutokseen. Ja huomenna vähän isompaan.

"You were given this life because you are strong enough to live it"
Let's hope that's true.