Shitfuckingfuck

Nyt on taas paha olo. Sekä henkisesti, että fyysisesti.
Henkisesti, koska mul on tänään terapia. Fyysisesti, koska söin just suruuni niin paljon, että oksettaa. Hyi helvetti. Tänki asian muuttaminen oli osana mun elämänmuutosta, mutta vielä ei pysty. Mul on liian paha olla. Ja ruoasta saa hetkellisesti sellasen hyvänolon tunteen. Se toimii siihen asti ku alkaa oksettaa. Sitte vaa masentaa vielä enemmän ku tajusin et mussutin just jääkaapillisen ruokaa. Positiivista tässä on se, että joudun menemään ulos. Käymään nimittäin kaupassa hakemassa jotain ruokaa.

Vihaan mun peilikuvaa. Varsinki syömisen jälkeen. Heti ku oon lopettanu mässäilyn, hoen koko ajan "saatanan läski, läski, läski". Se alkaa masentaa. Nyt alan keräämään voimia, että jaksan tehä jotain asialle. Lopettaa mässäilyn.
Oon huomannu, että mässäilen aina vaan sillon ku oon yksin. Tai ku kukaa ei oo näkemässä. Sillon ku kaikki vaikka nukkuu. Mua hävettää se. Enkä jaksa kuunnella ku ihmiset jauhaa miten epäterveellistä kaikki on.

Terapiat tällä viikolla on menny päin @#%?+*! En saa puhuttuu mistään. Aina ku koitan avaa suuni, mua alkaa ärsyttää oikee olan takaa enkä pysty puhumaan. Mun terpaeutti on aina niin positiivinen, enkä just nyt kestä sitä. Se koittaa kauheesti kaivaa jotain juttelunaiheita mulle, ja täytyy myöntää että yritys hyvä 10, mutta ku ei vaan kiinnosta. Se koittaa puhuu mulle siitä koulusta, mihin hain. Tulevista lääkärinajoista. Siitä, että pitäiskö mun mennä taas "asumaan" osastolle. ÄRGH.  Ihan hyviä aiheita, mutta mutta... Jos puhun jotain, se kysyy jotain ja sitte mun pitäis vastata.

Haluisin vaa istuu hiljaa ja haaveilla mun mielikuvitusmaailmasta. That's the place for me.
Prkl.