100.

Faijan piti lähteä tänään purjehtimaan, mutta koska sen pitkin mennä auto-ostoksille, se lähteekin vasta huomenna. Oon sitte viikon ilman kyytejä kotona istumassa. Mun yksi hyvä ystäväni muuttaa meille tuoksi viikoksi, etten joudu ihan yksinäni olemaan. Se koittaa saada itellensä aikaa sen verran, että saattais mut terapiaan. Terapiahan mulla luonnollisesti jatkuu vaik en kyytiä saiskaan. Joten kävellen pitää koittaa mennä. Nyt vaan toivon ettei tällä mun ystävälläni olis koulua, että se pääsis mut saattamaan. Yksin nimittäin se ulkona kävely on vielä kauheempaa ku saattajan seurassa.

Tänään mun piti tyhjän kämpän kunniaks pitää pikku pippalot, mutta koska tää nyt vähän siirtyy, ni meille tuleeki vaan pari kaveria ja mun poikaystävä.

Nyt vaan siis oottelemaan. Vähä ketuttaa ku se mun hyvä ystävä ei tuu koskaa sillon ku se lupaa vaan aina joutuu oottamaan 2 tuntia. Nytkin yli tunnin myöhässä.

Aika tynkä postaus mun sadanneks postaukseks.