Pakko ryhdistäytyä

En oo kirjottanu vähään aikaan, ei yksinkertasesti oo ollu mitään sanottavaa.
Viime viikolla lintsasin terapiasta - en ollu syöny lääkkeitä pariin päivään ja oli niin huono olo, etten pystynyt menemään. Olin poikaystävällä yötä keskiviikon terapiaan asti, jollon sinne oli vaan pakko mennä. Oishan sinne ollu pakko mennä jo alkuviikosta, mut vasta keskiviikkona sain itteeni vähän niskasta kiinni.

Muutenki mun viikko on menny aika huonosti. En uskalla poikaystävän luona ottaa iltalääkettä, koska pelkään nykyään nukkumistakin. Pelkään, mitä voi tapahtua sillä aikaa kun nukun. Pelkään, että hella jäi päälle. Pelkään, että karistin tupakkaa partsin matolle ja se syttyy tuleen. Pelkään, että johdot syttyy palamaan. Ja ennen kaikkee pelkään, että en herää jos tapahtuu jotain. Vaikka vaan jotain pientä, vaikka vessahätä.
Oon siis menny koko viikon ajan noin kuudelta aamulla nukkumaan koska vasta sillon saan unta ilman iltalääkettä.

Olo on aika huono, elän enmilläänterveellisellä ruokavaliolla, nukun huonosti ja eilenki muistin ottaa aamulääkkeen vasta illallla.

Pitää ryhdistäytyä. Mul on synttärit alle kuukauden päästä ja mun pitää olla... tsemppauskunnossa.


Pakko ryhdistäytyä.
En vaan tiedä jaksanko.