En ole taas olllut koulussa.
Ma - kipeä. Tiistaina olin erittäin lyhyen päivän (puoltoista tuntia, koska ne lähti tutustumiskäynnille), ke - en saanut kyytiä koululle, to - en saanut kyytiä koululle, ja tänään en uskaltanut mennä.
Sain keskiviikkona paniikkikohtauksen kun olin lähdössä terapiasta. Sen takia mulla on nyht vähän vaikeeta. Tajusin, etten koskaan varmaan tuu uskaltamaan menemään yksin terapiaan tai minnekkään muuallekkaan. Mitä tekisin jos saisin paniikkikohtauksen, eikä isä ois vastassa hakemassa mua autolla kotiin?? Hirveetä.
Hoin vaan keskiviikkona koko automatkan terapiasta kotiin "kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin".
Just kun ajattelin, että en halua luovuttaa, kaikki voimat menee yhteen paniikkikohtaukseen.
Mun ongelmat vaan jatkaa mun elämän pilaamista. Give me a break.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)