Just breathe

“I don’t understand it.. I’m sad.. and lonely.. Yet, the tears won’t come..”

Paha olla vieläkin. Emmä kyllä olettanutkaan, että se menis ohi. Niinä hetkinä, kun en tee sitä mitä rakastan, muistan pahan oloni ja olo on tosi surullinen. Itkua ei silti tule. En taida jaksaa itkeä enään.

Maanantaina ja tiistaina en ollut koulussa. Eilen olin siellä vaivaset puolitoista tuntia ja tänään huimat 3 tuntia. En kestä olla siellä.

Huomenna on perjantai. Menen - yllätys yllätys - juomaan. Odotan sitä yllättävän innolla. Yksi hyvä päivä viikossa ei kai ole liikaa pyydetty. Hyvä seura, viinakset, ihmiset ketkä valittaa kun soitan mun mielimusiikkia jota ne ei voi käsittää, ne hetket kun saan istua yksin partsilla, ne hetket kun pääsen viikon odotuksen jälkeen näyttämään parhaalle ystävälleni uusia kuvia lempiasiastani, se tunne kun nään ystäviä kun olen ollut koko viikon yksin, se tunne kun saan pusun poikaystävältä kun en ole nähnyt sitä viikkoon, se tunne kun pääsen härnäämään parhainta ystävääni ja nauramaan kaikkien kanssa. Niistä on toivottavasti mun perjantai tehty. Välillä myös itkettää. Luultavasti istun yksin parvekkeella ja pyyhin kyyneleet nopeasti. Ei sieltä sillon mitään puroa tule, pari tippaa vaan. Siitä tulee rintaan ahdas olo.

Toivottavasti jaksan hymyillä perjantaina. Toivottavasti unohdan edes hetkeksi pahan oloni.