What dreams?

Voisin mainita jotain mun viikonlopusta. Olin baarissa parhaan ystäväni, poikaystäväni, sen äidin ja veljen kanssa. Oltiin siellä aika myöhään ja sen jälkeen lähdettiin - ilman poikaystävän äitiä tosin - poikaystäväni kämpille. Meno oli muilla aika humalaista, varsinkin poikaystävällä, joka sitten sammahti sänkyynsä. Mä hilluin hereillä kuuteen asti poikaystävän veljen kanssa - paras ystäväni oli jo hipsinyt kotiin kahden aikaan. Yritin kovasti pysyä hereillä, koska tämä veli ei halunnut mennä nukkumaan. Nukkumatti vei voiton sinnittelystäni huolimatta ja kömmin poikaystävän viereen. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja, aivan kuten edellisenäkin viikonloppuna, herättelin poikaystävän. Oli taas ihan kiva darrapäivä, vaikka kotiin lähdinkin jo 12 aikaan päivällä. Kotona sitten kattelin yhtä ihanaa sarjaa koko päivän :)

En ollut koulussa eilen, enkä tänäänkään mennyt. Syytä en tiedä. Ei kai vaan jaksa.

Eilen oli terapia. Äh. Meinasin lähteä pois heti kun se avas oven, näin sen naaman ja se sano "oleppa hyvä" oven avatessaan. Istuin hiljaa jäljellä olevat puol tuntia (myöhästyin vartin). Kattelin puhelimesta kuvia ja päässä löi tyhjää. Sitten se kysy, että miksi käyn siellä jos en kerta puhu mitään. Ainoa vastaus mikä tuli mieleen oli, että koska äiti ja isä haluaa. Sitten se kysy, että miksi käyn koulussa. Taas jälleen "koska äiti ja isä haluaa".
Enkö oikeesti halua tehdä mitään? Mä taidan olla elossa vieläkin koska muut haluaa. No se on ehkä ihan hyvä... Mutta enkö mä oikeesti halua käydä terapiassa. En kyllä haluis sitä lopettaakkaan, mutta en tiedä haluanko käydäkkään siellä. En usko. Ei mulla ole asioita joista haluaisin puhua. "Pitää puhua asioista joista ei halua puhua", tiedän. Se vaan ei oo ihan niin helppoa.

Eilen se puhu jotain unelmista. Mä enimmäkseen kuuntelin. Kun se sano, että mulla on unelmia, ne on vaan jossain syvällä piilossa, lähdin ovet paukkuen. Mulla tais kyllä olla aikakin melkein loppu, mutta taisin lintsata 2 minuuttia.
Vitustako se tietää, onko mulla unelmia, jos en itsekkään tiedä. En ainakaan keksi kuin yhden ja sen on mahdoton toteutua. Se on sellanen toive, elää eri maailmassa kuin elän. Tietysti mä haluan myös tulla tevreeksi ja muuta itsestään selvää, mutta koska ne on niin itsestäänselviä, en laske niitä haaveiksi. Enkä edes tiedä jaksanko haluta niitä enään. En varmaan. Lähinnä koska en jaksa haaskata energiaani turhuuksiin.

Asioihin, jotka ei koskaan toteudu.