Just breathe

Täytyy kyllä myöntää jotain... terapian suhteen toimin aika lapsellisesti. Lähdin sieltä, niinkuin viime tekstissä mainitsin, ovet paukkuen ja ihan pikku jutun takia. Ja viime kerralla sanoin terapeuttia paskapääksi. *Sigh*.

Taidan olla sille vihanen. Jostain, en tiedä mistä. Tai tiedän... ehkä vähän. Se puhuu niinkuin ois hyvä, että unelmoin tietystä asiasta. Asiasta jonka _on mahdoton_ toteutua. Se ei ole ulkomaille matkustaminen tai muu vastaava "mahdollinen" asia. Esimerkkinä, että haluisin vaikka, hmm, olla merirosvo Pirates of the Caribbeanissa. Tällöin Pirates of the Caribbeanin pitäisi olla totta. Ymmärrättekö? Tässä esimerkissä terapeuttini puhuisi "unelmani toteutumisesta" silloin kun kuuntelisin Pirates of the Caribbeanin soundtrackeja? Se sanoisi, eikö ole ihanaa kuunnella sun unelmaa? "Voit vaan laittaa kuulokkeet korviin ja elää unelmaasi." Näin se sanois. En siis halua oikeesti elää Pirates of the Caribbean -maailmassa (tai mikä ettei, mikä vaan on kai parempi kun tämä) mutta tää on tosi hyvä esimerkki. Sitten koittaisin selittää että se ei toimi noin. Sitten se kysyisi, että miks ei. Ja sitten mä menisin lukkoon.
Ei oo mitään mistä haluaisin puhua enemmän kuin mun unelmasta. Mutta se ei taida ihan ymmärtää, enkä jaksais enään selittääkkään, koska suutun vaan ja mulla on todellinen ongelma vihan kanssa. (Kuten "paskapäästä" ja ovien paukuttamisesta huomaa).

Olen pahoillani, etten puhu siellä. Se maksaa ja jos koskaan edes haluan unelmoida terveeksi tulemisesta, pitäisi mun puhua siellä. Tiistaina sain sanotuksi, miten paljon mua veeituttaa käydä siellä. Sanoin, että harkitsen sen lopettamista. Sovittiin, että mietitään vielä. Se sano, ettei mua mikään estäis vaikka vaihtamasta terapeuttia. Mutta me puhutaan asiasta. Siitä miksi oon sille niin vihanen.

PS. Pyysin terapeutilta anteeksi sitä kun sanoin sitä paskapääksi.