Mua vaivaa nyt liian pieni unihiekka-annostus. Mihin kukonlaulun aikaan tahansa menisinki nukkumaan, ni aina oon klo 9 viimeistää pystyssä. Puol unessa ja silmät ristissä meen kahvinkeittoon, jos sen voimilla sais silmii ees raolleen. Se Hra Nukkumatti taitaa aina hipsutella tyynen rauhallisesti mun ohi, heittämättä sitä helvetin hiekkaansa mun suuntaan. Tää alkaa olla mun järjelle haitallista ja kaikkia mun mahollisia mielenterveyden vaatimuksia vastaan. Mun ihannekotipäivät sisältäis enimmäkseen nukkumista, koska siis kuolen tylsyyteen, ja tämä Señor Nukkumatti ei ees pierase mun suuntaan. Voi aikoja, voi tapoja. Ei siis sillä, että piereskelyä mun herkän nenän suuntaan kaipaisin, mut joku pieni huomionosotus ois kiva.
Täytä mun ainoo toive,
sinä rakas Nukkumatti
Anna unihiekka-annostus mulle,
tai sulla on kohta päässä iso patti
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)