Mul on koko viikko aikaa olla yksin kotona, ja jo kahen tunnin päästä tän ajanlaskun alusta olin tylsistyny. Tylsistyn tylsistymistäni. Oottelen vaate- ja kirjatilauksia (ei näy, eikä kuulu, eikä tule näkymään eikä kuulumaan yhtään nopeemmin vaikka postilaatikkoa vahtisinki), ihmettelen ohikulkijoitten elämää ja ravaan kotii ympäriinsä vailla päämäärää. Tiskasin ja siivosin. Mitä ihmettä?
Ajattelin täällä ylhäisessä yksinäisyydessäni opetella vaikka kokkaamaan. Keittokirja on melkee ulkoo opeteltu ja kaikki tarvikkeetki löyty jo kaapista, mutta päädyinki turvallisesti pakastenugetteihin. En polttanu taloa vaikka nii ootinki käyvän. En ees nugetteja, vaikka niitten kärähdys oli jo aika varmaa. Seuraavaks jotain vähän haasteellisempaa, nimittäin kanawokki (huomioikaa siis että mun ruoanlaittotaidot ylettyy vedenkeitosta kananmunan paistoon. Tasan, eikä yhtään yli).
Hii-o-hoi ja eiku kotia kärtsäämään!
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)