Kelaan koko aika kuinka paha tän päiväsest matkast terapiaa voi tulla. Nään oikee filminä mun päässä miten saan paniikkikohtauksen ja miten kauheet se on. Ja miten mä itken ja tärisen ja silmät meinaa tippuu päästä yms. Haluisin vaa lintsata terapiast, ni ei tarttis lähtee ulos. En kyl ees oo varma et uskallanko ylipäänsä lähtee, mul on nii vahvasti semmonen paniikkikohtaustunne päällä.
Mul on myös kauhee nälkä mut en uskalla syödä: mul on jotenki semmonen tunne et jos syön ni saan varmemmin paniikkikohtauksen. En uskalla oikee ees juoda mitää. Tiiä mistä johtuu.
Katoin eilen tarotkortteja - tykkään kaikist tollasist jutuist, horoskoopeist, astrologiast yms. - ja niis nyt sitte sanottii et mul on suruaika päällä, mut se unohtuu ja puhkeen kukkaa ja löydän itteni jos meen tulta päi ja blaablaa. Tai näin mä ymmärsin :D En oo enne ees vilkassu niitten korttien suuntaa, mut nyt oli vaa jotenki sellanen tunne et "joku sais nyt ennustaa mulle jotain hyvää".
Saa nähä miten tän mun "itseni löytämisen" kans käy. Mä veikkaan et huonosti, ku sen tulta päin menemisen sijast joku vois mun puolest vaa tuoda mulle sammutustarvikkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)