Voidoinkin uhkailuni Nukkumattia kohtaan toimi, se kyllä taitaa vähän osottaa mieltään "sitä saa mitä tilaa" -tyyliin liian isoilla unihiekka-annoksilla. Ainaki siitä päätellen että nyt sain nukuttua 11 tuntia, mutta oisin voinu nukkuu vielä toiset samanlaiset päälle.
Eilen oli ihan törkeen masispäivä. Pillitin terapiassa n. 40 minuuttia ja teki vielä sen jälkeenki mieli tiputella kyyneleitä. Muhun iski ku salama kirkkaalta taivaalta, etten toivo elämältä mitään. Ei oo unelmia eikä haaveita. Ennen oli ammattitoiveet ja kaiken näköstä mitä halusin tehä mun elämällä, mut nyt... Nada.
Lähin terapiasta ihan vitun ärtyneenä ja maailmaa vihaavana, ja koitin vihjailla iskälle et se vois tänää unohtaa hakee mut terapiaa. Ei se sitä tahallaa suostu tekee, mut nyt toivon et sille tulee taas joku hetkellinen mielenhäiriö.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)